Avaa päävalikko

Pauli Soisalo (lääkäri)

suomalainen lääkäri

Pauli Rafael Soisalo (ent. Pettersson; 30. tammikuuta 1900 Ruovesi[1]1. syyskuuta 1972[2]) oli suomalainen lääkäri, joka sai professorin arvonimen 1944.[1]

Soisalon vanhemmat olivat Kristian Pettersson (myöh. Soisalo) ja Rosa Pouru ja puoliso vuodesta 1927 Gunhild Iréne Haeggman. Soisalo tuli ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta 1918 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1927. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1932, jolloin hän sai myös sisätautien erikoislääkärin pätevyyden. Sydäntautien erikoislääkärin pätevyys Soisalolle myönnettiin 1955.

1930-luvulla Soisalo toimi lääkärinä pääasiassa Helsingin alueella.[1] Hän oli yksityisen Mehiläisen sairaalan johtaja 1939–1945 ja Helsingin kaupungin Kivelän sairaalan johtaja ja sisätautiosaston ylilääkäri 1940–1967. Hän piti myös yksityisklinikkaa vuosina 1928–1967. Lisäksi Soisalo oli Helsingin yliopiston sisätautiopin dosentti 1933–1947 ja vt. professori 1939–1940.[2] Soisalo julkaisi tutkimuksia diabeteksen ja sydäntautien alalta.[3] Hän oli Suomen Reumatologisen Yhdistyksen puheenjohtaja 1946–1953 ja Sydäntautiliiton hallituksen puheenjohtaja.[2] Sotilasarvoltaan Soisalo oli lääkintämajuri (1942).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 619–620. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. a b c Kuolleita. Helsingin Sanomat 3.9.1972, s. 9. (Muistokirjoitus. Maksullinen lähde.) Viitattu 13.3.2018.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1611. Otava 1966.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.