Paul Tiililä

suomalainen taiteilija ja kunnallispoliitikko

Paul Kaarlo Kimmo Tiililä (22. lokakuuta 1931 Viipuri12. heinäkuuta 2020 Pälkäne)[1][2] oli suomalainen kirjailija ja kuvataiteilija.

Tiililä työskenteli uransa aikana erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä, ennen eläkkeelle jäämistään Nokia Oy:ssä tiedotuksen ja henkilöstöpalvelun osastopäällikkönä. Eläkevuosinaan hän toimi muun muassa Pälkäneen seudun kansalaisopiston italian kielen tuntiopettajana (1989–1994) ja journalistina sekä harrasti aktiivisesti kuvataiteen tekemistä.[3] Vuoteen 1972 saakka hän kirjoitti myös ahkeraan Aamulehteen nimimerkillä G. Perälä, mutta oli ehkä Suomen kaikkien aikojen tuotteliain mielipidekirjoittaja. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu vuodesta 1948 alkaen yli 80 eri julkaisussa, myös Italiassa ja Sveitsissä. [4] Tiililä lahjoitti 2014 koko postitaiteen kokoelmansa – kaikkiaan noin 2 000 teosta – Suomen Postimuseolle.

Taiteilijana hänet kutsuttiin 2003 Venetsian biennaalin Extra50-oheistapahtumaan yhdessä Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan kanssa ja 2008 hän osallistui Pekingin olympialaisten viralliseen taidetapahtumaan Olympic Fine Arts 2008 yhdessä taidemaalari Bambu Hellstedtin kanssa.[5][6]

Hän piti yksityisnäyttelyitä ja oli mukana yhteisnäyttelyissä eri puolilla maailmaa. Paul Tiililä osallistui postitaiteilijana yli 1 000 tapahtumaan ja näyttelyyn.

Hän toimi perustamansa Eurooppalainen Kulttuuriyhdistys ry:n puheenjohtajana 1998–2008[7] ja oli ns. Pekingin olympiataiteilijoitten kansainvälisen järjestön Olympia Fine Arts Association OFAA:n puheenjohtaja 2008–30.6.2011. Vuonna 2012 hän perusti World Art Games -tapahtuman Suomen osaston (National Committee) ja oli sen puheenjohtaja yhden vuoden.

Tiililä oli Tampereen kaupunginvaltuuston ja sosiaalilautakunnan jäsen 1969–1972. Nokian Kirjeitä-henkilöstölehden päätoimittaja hän oli 1975–1980.[8] Hän kirjoitti myös koko Nokia-konsernia koskevan Henkilöstöpolitiikka-nimisen ohjekirjasen 1975.

Tiililän kuvataiteen teoksia on useissa kokoelmissa, muun muassa Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta, 1994, Detroitin Museum of New Art (MONA), 2001. Postimuseo, Helsinki, 2004, Julistemuseo, Lahti, 2007. Hän kuitenkin luonnehti itseään harrastetaiteilijaksi.[8]

YksityiselämäMuokkaa

Paul Tiililän isoisä oli rehtori Kaarlo Tiililä ja setä dogmatiikan professori Osmo Tiililä. Paul Tiililä asui Pälkäneellä. Hänen vaimonsa Rauni Tiililä on ollut aktiivinen Pälkäneen paikallispolitiikassa.

JulkaisutMuokkaa

  • Paul Tiililä (toim.): Rehtorin päiväkirjat, Tampereen yhteiskoulun rehtori Kaarlo Tiililän päiväkirjoista 1893–1936 koottua. Tampereen yhteiskoulun säätiö, 2005. ISBN 952-91-9149-9.
  • Kaarlo Tiililä: Sieluni sammon sirpaleita, runoja, koonnut Paul Tiililä. Tampereen yhteiskoulun seniorit, 2009. ISBN 978-952-92-5170-4.
  • Isänmaa ja äidinkieli, 880-sivuinen teos kouluneuvos Kaarlo Tiililän elämästä, Tiililän suku 2015, ISBN 978-952-93-5645-4 (Liitteenä myöhemmin painettu henkilöhakemisto). Kesällä 2019 hän julkaisi toimintaromaanin "Davosin pakti", 444 sivua, ja elokuussa runokokoelman Trauma sekä lokakuussa kuvitetun katalogin Taidetta 1992-2019 (tekstit englanniksi).

LähteetMuokkaa

  1. Paul Tiililän muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
  2. Kuolinilmoitus, Aamulehti 2.8.2020, s. B14
  3. Paul Tiililän sivusto
  4. Paul Tiililällä on postitaidetta museoksi asti, Sydän-Hämeen lehti 1.6.2007
  5. Suomalaistaiteilija olympialaisten taidetapahtumaan. Helsingin Sanomat, 30.7.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.11.2009.
  6. Paul Tiililä Olympic Fine Arts 2008 -näyttelyyn, Radio 86.com
  7. Moona Metsoila Eurooppalaisen kulttuuriyhdistyksen johtoon. Helsingin Sanomat, 15.10.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.11.2009.
  8. a b Curriculum Vitae Paul Tiililä Paul Tiililän sivusto

Aiheesta muuallaMuokkaa