Paul Simon

yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä

Paul Frederic Simon (s. 13. lokakuuta 1941 Newark, New Jersey) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä. Hän oli 1960-luvulla suositun Simon & Garfunkel -folkrockduon toinen jäsen ja kirjoitti yhtyeen kappaleet. Duon hajottua 1970-luvun alussa Simon aloitti menestyksekkään soolouran. Hän alkoi 1980-luvulla yhdistellä maailmanmusiikkia amerikkalaisiin musiikkityyleihin ja julkaisi albumin Graceland (1986). Simon teki myös musiikin 1960-luvun elokuvaan Miehuuskoe ja kirjoitti 1990-luvulla Broadway-musikaalin The Capeman.

Paul Simon
Paul Simon esiintymässä vuonna 2011.
Paul Simon esiintymässä vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt13. lokakuuta 1941 (ikä 83)
Ammatti lauluntekijä, muusikko, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi Jerry Landis, True Taylor ja Paul KaneView and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1957–
Tyylilajit folk, rock, pop, maailmanmusiikki
Soittimet laulu, kitara, piano
Yhtyeet Simon & Garfunkel
Levy-yhtiöt Columbia Records, Warner Bros. Records
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut

Simon on saanut lukuisia Grammy-palkintoja musiikistaan. Hänen kirjoittamistaan lauluista Yhdysvaltain listaykköseksi ovat nousseet ”The Sound of Silence”, ”Mrs. Robinson”, ”Bridge over Troubled Water” ja ”50 Ways to Leave Your Lover”.[1][2]

Elämä ja ura

muokkaa

Varhainen elämä

muokkaa

Paul Frederic Simon syntyi Newarkissa New Jerseyssä 13. lokakuuta 1941. Hänen isänsä Louis oli basisti ja äitinsä Belle opettaja. Hänellä on pikkuveli Eddie. Perhe asui New Yorkin Queensissa. Yksi Paulin lapsuudenystävistä oli Art Garfunkel, josta tuli myöhemmin hänen laulajakumppaninsa. Paul kävi Forest Hillsin lukiota ja myöhemmin Queens Collegea, josta hän valmistui englanninkielisestä kirjallisuudesta 1963. Hän aloitti lakiopinnot Brooklyn Law Schoolissa, mutta keskeytti opintonsa muutaman kuukauden jälkeen.[3]

Simon & Garfunkel

muokkaa
 
Paul Simon ja Art Garfunkel duonsa aikoina vuonna 1968.
Pääartikkeli: Simon & Garfunkel

Paul Simon ja Art Garfunkel perustivat Tom and Jerry -lauluduon vuonna 1957. Duo vaihtoi myöhemmin nimekseen Simon & Garfunkel ja julkaisi vuonna 1964 Columbia Recordsilla ensimmäisen levynsä Wednesday Morning, 3 A.M.. Levyn lauluista viisi oli Simonin tekemiä, joista tunnetuimpana ”The Sound of Silence”.[3]

Vuosina 1964–1965 Simon asui Englannissa, missä hän äänitti kappaleet soololevylleen The Paul Simon Songbook. Vuonna 1965 hän palasi New Yorkiin jatkamaan yhteistyötä Garfunkelin kanssa.[3] Duo julkaisi yhteensä viisi albumia, joiden folkia, popia ja rockia yhdistelevät laulut olivat yleensä Simonin kirjoittamia. Simon kirjoitti myös laulut vuoden 1968 menestyselokuvaan Miehuuskoe (1967); näistä tunnetuimpia on ”Mrs. Robinson”.[3]

Sooloura

muokkaa

Simon ja Garfunkel erosivat omille soolourilleen vuonna 1970, vaikka he ovatkin esiintyneet myöhemmin usein yhdessä. Simon levytti ensimmäisen soololevynsä Paul Simon vuonna 1972. Hän äänitti levyn eri paikoissa, ja levyllä kuullaankin sen vuoksi folkin lisäksi muitakin musiikkivaikutteita, kuten reggaeta, calypsoa ja jazzia. Julkaistuaan vielä kaksi studioalbumia 1970-luvulla Simon vaihtoi levy-yhtiönsä Warner Brosiin vuonna 1980.[3]

Simonin 1980-luvun alun albumit eivät menestyneet yhtä hyvin kuin edelliset. Vuonna 1986 Simon teki soolouransa menestyneimmän ja merkittävimmän albumin Graceland, jossa hän yhdisti eteläafrikkalaista ja amerikkalaista musiikkia. Simon sai levystä samanaikaisesti sekä arvostelua että kiitosta sen johdosta, että hän oli tehnyt sen mustien eteläafrikkalaisten muusikoiden kanssa aikana, jolloin Etelä-Afrikka oli YK:n kulttuuriboikotissa maan rotusorron vuoksi. Simon jatkoi musiikkityylien yhdistelyä seuraavallakin albumillaan The Rhythm of the Saints (1990), jossa on latinomusiikkivaikutteita.[3]

Vuonna 1998 sai ensi-iltansa Paul Simonin Derek Walcottin librettoon säveltämä Broadway-musikaali The Capeman. Musikaali sai kriitikoilta huonon vastaanoton ja sen esitykset lopetettiin 1998 maaliskuussa 68 esityksen jälkeen. Simon julkaisi vuonna 1997 musikaalin kappaleista albumin Songs from The Capeman.[4]

Simon on jatkanut levyttämistä 2000-luvulla ja tekee edelleen yhteistyötä erityylisten muusikoiden kanssa.[3] Vuonna 2002 hän esiintyi Suomessa Pori Jazz -festivaalilla.[5]

Elokuvaura

muokkaa

Simon näytteli 1970-luvulla muutamassa elokuvassa. Hän esitti sivuosaa, kalifornialaista levytuottajaa Tony Laceyä Woody Allenin elokuvassa Annie Hall (1977). Hän kirjoitti elokuvan One Trick Pony (1980) ja näytteli siinä. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt.[3][6]

Simonin lauluille on ominaista kitarasäestys, laulettu kontrapunkti sekä nokkelat sanoitukset yhteiskunnallisista ja henkilökohtaisista aiheista. 1980- ja 1990-luvuilla Simon alkoi yhdistellä maailmanmusiikkia yhdysvaltalaiseen popiin ja rockiin.[3]

Tunnustukset

muokkaa

Simon on saanut useita Grammy-palkintoja niin Simon & Garfunkelin kuin oman soolouransakin ajoilta. Hänet on nimetty Rock and Roll Hall of Fameen sekä sooloartistina 2001 että Simon & Garfunkel -duon jäsenenä 1990.[3]

Albumit Paul Simon (1972), Hearts and Bones (1985) ja Graceland (1988) valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[7]. Vuonna 2006 Graceland valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[8]

Yksityiselämä

muokkaa

Simon on ollut naimisissa kolmesti. Hän meni vuonna 1969 naimisiin Peggy Harperin kanssa. He saivat pojan vuonna 1972 ja erosivat 1975. Simon oli vuodesta 1983 alkaen lyhyen aikaa naimisissa näyttelijä Carrie Fisherin kanssa. Vuonna 1992 hän meni naimisiin muusikko Edie Brickellin kanssa. Parilla on kolme yhteistä lasta.[3]

Diskografia

muokkaa

Studioalbumit

muokkaa

[9]

Livealbumit

muokkaa
  • Paul Simon in Concert: Live Rhymin’ (1974)
  • Concert in the Park (1991)
  • Live in New York City (2012)

[9]

Tunnetuimpia lauluja

muokkaa

Soolouralla

muokkaa
  • ”Mother and Child Reunion” (1972)
  • ”Me and Julio Down by the Schoolyard” (1972)
  • ”Kodachrome” (1973)
  • ”Still Crazy After All These Years” (1975)
  • ”Late in the Evening” (1980)
  • ”The Boy in the Bubble” (1986)
  • ”You Can Call Me Al” (1986)
  • ”Diamonds on the Soles of Her Shoes” (1986)
  • ”The Obvious Child” (1990)
  • ”The Afterlife” (2011)

[10]

Simon & Garfunkelin esittäminä

muokkaa
  • The Sound of Silence” (1966)
  • ”Kathy’s Song” (1966)
  • ”Homeward Bound” (1966)
  • Mrs. Robinson” (1968)
  • ”America” (1968)
  • ”Bridge over Troubled Water” (1970)
  • ”Cecilia” (1970)
  • ”The Boxer” (1970)
  • ”The Only Living Boy in New York” (1970)
  • ”My Little Town” (1975)

[10]

Lähteet

muokkaa
  1. Simon & Garfunkel Chart History, Billboard Hot 100 Billboard. Viitattu 6.6.2022.
  2. Paul Simon Chart History, Billboard Hot 100 Billboard. Viitattu 6.6.2022.
  3. a b c d e f g h i j k Malawey, Victoria: Musicians and Composers of the 20th Century, s. 1355–1358. (toim. Cramer, Alfred William) Pasadena: Salem Press, 2009. ISBN 9781587655128
  4. The Capeman Moonstruck Drama Bookstore. Viitattu 11.6. 2009. (englanniksi)
  5. Esiintyjät (Arkistoitu – Internet Archive), Pori Jazz
  6. Paul Simon Elonetissä.
  7. Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
  8. Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
  9. a b Paul Simon : Discography AllMusic. Viitattu 20.4.2015.
  10. a b Michael Gallucci: Top 10 Paul Simon Songs Ultimate Classic Rock. Viitattu 20.4.2015.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Carlin, Peter Ames: Paul Simon: elämäkerta. Suomentanut Saarainen, Jere. Minerva, 2018. ISBN 9789523127197

Aiheesta muualla

muokkaa