Paul Ogorzow
Paul Ogorzow (syyskuu 1912 Muntowen, Itä-Preussi – 26. heinäkuuta 1941 Plötzenseen vankila, Berliini[1]) oli saksalainen sarjamurhaaja.[2]
Ogorzow syntyi maatilatyöläisen aviottomana lapsena. Hän tuli 12-vuotiaana adoptoiduksi ja muutti Havellandin alueelle. Hän työskenteli adoptioisänsä maatilalla ennen kuin sai työpaikan Brandenburgin terästehtaan masuunilta. Ogorzow liittyi natsipuolueeseen vuonna 1931 ja Sturmabteilungiin seuraavana vuonna. Vuonna 1934 hän liittyi rautatieyhtiö Deutsche Reichsbahnin palvelukseen. Hän oli vuodesta 1937 naimisissa Gertrude Ziegelmannin kanssa ja muutti avioiduttuaan Karlshorstiin lähelle useimpien myöhempien rikostensa tekopaikkaa. Ogorzowilla oli kaksi lasta: tytär ja poika.[2]
Ogorzow aloitti Berliinissä uhriensa vaanimisen vuonna 1939. Nämä olivat usein töistä kotiin matkalla olleita yksinäisiä naisia. Elokuussa 1939 alkoi tulla varhaisimpia ilmoituksia naisilta, joita oli häiritty ja joiden kimppuun oli käyty yksin ulkona kävelyn aikana. Ogorzow puukotti Rummelsburgin, Friedrichsfelden ja Karlshorstin välisellä alueella kolmea naista, jotka myöhemmin todistivat häntä vastaan. Sittemmin Ogorzow alkoi etsiä uhreja erityisesti Berliinin junaverkostosta, minkä johdosta hän sai lisänimen "S-Bahn-murhaaja". Ensimmäisen junaan sijoittuneen hyökkäyksensä hän teki alkusyksystä 1940.[2] Hän muun muassa kuristi, puukotti ja raiskasi uhrejaan sekä heitti näitä liikkuvista junista ja jätti virumaan.[3][2] Ogorzow teki tekojaan rautatietyöläisen asussa. Monet hänen uhreistaan olivat kotirouvia, joiden miehet olivat asepalveluksessa. Ensimmäinen kuolonuhri oli lokakuun alussa 1940 surmattu 20-vuotias Gertrude Ditter, joka oli kahden lapsen äiti.[2] Kaikkiaan Ogorzow surmasi kahdeksan, joista kaksi oli tekohetkellä raskaina olleita naisia.[3]
Saksaa hallinnut natsipuolue asetti Ogorzowin rikokset mediapimentoon niiden raakuusasteen kasvaessa. Tekoja koskeneiden huhujen leviämistä ei kuitenkaan kyetty estämään. Poliisit pyrkivät jäljittämään tekijää muun muassa tekeytymällä yksinäisiksi naismatkustajiksi.[2] Viimeisen murhansa Ogorzow teki 3. heinäkuuta 1941.[1] Aluksi murhiin syylliseksi epäiltiin W. Heimann -nimistä miestä, jota pidettiin vangittuna kolme päivää ja kuulusteltiin kahdeksasti. Hän tunnusti olleensa rikospaikalla, mutta paenneensa huomattuaan yhden kuolleen uhrin. Poliisi päätyi pitämään Heimannia syyttömänä. 12. heinäkuuta 1941 Ogorzow vietiin kotoaan rikospoliisin (Kripo) kuulusteluja varten; hänen kiinnijäämistään edisti työtoverin kuuleminen. Lisäksi Ogorzowin vaatteista löydettiin mikroskooppisessa analyysissä verijälkiä. Vastuussa tutkimuksesta ollut Wilhelm Lüdtke sai miehen tunnustamaan ensin naisen vaanimisen ja näihin tarttumisen Friedrichsfelden puutarha-alueilla; sitten hän lipsautti myös osallisuutensa vakavampiin rikoksiin.[2]
Ogorzow syytti teoistaan Berliinissä 1934, Puolassa 1940 ja Pariisissa 1940 saamiaan sukupuolitauteja, joihin hän oli väitetysti saanut juutalaiselta lääkäriltä huonoa hoitoa siten, että tämä oli vaikuttanut hänen mielentilaansa.[2] Hän vetosi myös alkoholismiin[1] ja pyysi pääsyä psykiatriseen sairaalaan. Berliner Morgenpost uutisoi Ogorzowin kiinnijäämisestä 18. heinäkuuta 1941.[2] Ogorzow erotettiin puoluejäsenyydestään.[1] Hänet todettiin mieleltään terveeksi ja syyntakeiseksi.[2] Hän tunnusti erikoisoikeuden edessä[2] kahdeksan murhaa, kuusi murhayritystä ja 31 päällekarkausta. 24. heinäkuuta 1941 Ogorzowille langetettiin kuolemantuomio, ja 26. heinäkuuta 1941 hänet teloitettiin Plötzenseen vankilassa giljotiinilla.[1]
Scott Andrew Selby julkaisi Ogorzowia käsittelevän kirjan A Serial Killer in Nazi Berlin vuonna 2014.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e The World Encyclopedia of Serial Killers: Volume Three, M–S Susan Hall
- ↑ a b c d e f g h i j k The S-Bahn Murderer: A Serial Killer In Nazi Berlin Berlin Experiences
- ↑ a b 13 Disturbing Facts About Nazi Serial Killer Paul Ogorzow Ranker
- ↑ ‘A Serial Killer in Nazi Berlin: The Chilling True Story of the S-Bahn Murderer’ b y Scott Andrew Selby The Washington Post