Partolan kartano oli 1600 luvulta vuoteen 1982 asti Pirkkalassa sijainnut kartano josta muodostui Partolan kylä. Nykypäivän Pirkkalan kunta muodostui alun perin neljästä eri tilasta. Partolan kartanon nimi oli alunperin Karlberg joka tunnettiin myös nimellä Rättälä. 1700-luvulla kartanon omisti baltialaissaksalainen von Pfaler-suku. Suvun viimeinen omistaja oli kersantti Nils von Pfaler 1800-luvun alussa, jonka jälkeen Kartano siirtyi aatelliselle Spåre suvulle. Suvun ensimmäinen omistaja oli kapteeni Carl Gustaf Spåre. Spåren jälkeen tilan osti Kangasalta kotoisin ollut mylläri Juho Kaarlenpoika Karlberg, joka käytti kartanon nimeä myös sukunimenä. Hän myi Partolan kartanon Tamperelaiselle ravintoloitsijalle Carl Gustaf Tallqvist joka osti kartanon lähellä sijaitsevan Viikinsaaren ja perusti saarelle Tamperelaisille kesäravintolan. Hän kuitenkin joutui taloudelliseen ahdinkoon ja hänen omaisuus myytiin 1860 luvun lopulla.. Liikemies Elieser Johansson osti tilan 1869, rakensi Pirkkalaan Pyhäjärven sahan ja tiilitehtaan. Elieser mentyään konkurssiin vuonna 1891, sisko Emilia Palmroth ja hänen mies Gustav Edward Palmroth, maakauppias Ruovedelta, ostivat tilan pojallensa Hannes Palmrothille joka oli Ruotsissa käynyt maatalouskoulua. Kartano pysyi Palmroth suvun hallussa vuoteen 1982 kunnes Kartano paloi. Silloin suurin osa tontista oli jo jakaantunut perinnönjaoissa, myyty tai pakkolunastettu asuintiloiksi. [1][2]

Partolan kartano 1918

Kartanon pinta-ala oli aikoinaan noin 334 hehtaaria ja sen maat ulottuivat Pyhäjärven ranansta aina Lempäälän rajalle Multisiltaan saakka. Päärakennus, talli ja työväen asuinrakennukset sijaitsivat nykyisen Kutteritie 10:n ja Pereentien risteyksen kohdalla ja kartanon suuri navetta Pereentien toisella puolen lähempänä Pyhäjärven rantaa.Pyhäjärven rannassa sijaitsivat isäntäväen ja palkollisten saunat, kartanon leipomo ja jääkellari. Puinen jugendtyylinen päärakennus oli alun perin 1840-luvulta ja vuonna 1905 sen peruskorjauksen suunnitteli arkkitehti Wivi Lönn. Päärakennuksen ympärillä oli yli hehtaarin kokoinen puutarha. Hannes Palmrothin puoliso oli opettaja Hilma Palmroth joka harrasti laulua, pianonsoittoa ja runonlausuntaa. Hilman veli oli kapellimestari Ilmari Weneskoski ja kartanossa vieraili monia taiteilijoita muun muassa säveltäjä Toivo Kuula. Partolan kartano oli suosittu kesänviettopaikka varakkaille Tamperelaisille joille vuokrattiin tontilla sijaitsevia kesä-asuntoja ja kartanolta huoneita 1900 luvun alussa. [1][3][2]

Kartanon maista lohkottiin jatkosodan jälkeen suuri osa asuintiloiksi rintamamiehille ja siirtoväelle. Loput kartanon maat Hannes Palmrothin perilliset jakoivat keskenään. Kartanon päärakennus meni perinnönjaossa Reino Palmrothille. Reino Palmroth kuoli vuonna 1977. Partolan kartano oli pitkään asumattomana ja talo paloi joulukuussa 1982 asumattomana. Kartanosta on jäljellä villiintynyt ja metsittynyt puisto.[1][2]

Teollista toimintaa kartanon alueella muokkaa

Hannes Palmrothin vanhin poika Pentti Palmroth perusti Partolan kartanon huvilarakennuksen kenkätehtaan vuonna 1928. Punatiilinen tehdasrakennus valmistui kenkätehtaalle vuonna 1938 ja sitä laajennettiin 1950-luvulla lisäsiivellä ja kolmannella kerroksella. Partolan kenkätehdas toimi vuoteen 1986 saakka minkä jälkeen tehdasrakennus saneerattiin asunnoiksi. Palmrotheilla oli sotavuosina kenkätehtaan läheisyydessä myös Tisle-niminen kemiantehdas.[1]

Elieser Johansson perusti vuonna 1887 kartanon yhteyteen sahan ja myllyn jotka kuitenkin tuhoutuivat tulipalossa 1891. Hannes Palmroth aikoi jatkaa sahan toimintaa mutta hän myi sen kuitenkin lopulta Alfred Selinille 1900-luvun alussa ja sahasta muodotettiin osakeyhtiö Pyhäjärven Saha vuonna 1912. Tämä saha toimi 1950-luvulle saakka. Vuonna 1960 entisen sahan tontilla aloitti toimintansa virvoitusjuomien pullotustehdas Pirve.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Pirkkala-seura ry. kotiseutuhistoriaa : Partolassa ja Pereellä (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b c Mäntylä, Mirja: Tampereen Kartanot. Tampereen museot, 2022.
  3. Partola-keskuksen historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)