Italian liberaalinen puolue
Italian liberaalinen puolue (Partito Liberale Italiano, PLI) oli Italiassa toiminut maltillisesti konservatiivinen puolue.
| Italian liberaalinen puolue | |
|---|---|
| Partito Liberale Italiano | |
|
|
|
| Perustettu | 8. lokakuuta 1922 |
| Lopetti | 6. helmikuuta 1994 |
| Ideologia |
liberalismi liberaalikonservatismi |
| Poliittinen kirjo | keskusta |
| Äänenkannattaja | L'Opinione |
| Kansainväliset jäsenyydet |
Euroopan liberaalidemokraattinen puolue Liberal International |
.svg)
Puolue sai alkunsa ryhmästä, jonka Camillo Cavour loi Sardinian kuningaskunnan parlamenttiin vuonna 1848. Ryhmä jatkoi myöhemmin toimintaansa yhdistyneen Italian parlamentissa. Liberaalit eivät muodostaneet 1800-luvulla yhtenäistä puoluetta, vaan kyseessä oli lähinnä parlamentin enemmistöä hallinnut samanmielisten ryhmä. Liberaalit kannattivat tuolloin keskitettyä hallintoa, vapaakauppaa, regressiivistä verotusta ja rajoitettua äänioikeutta. Ryhmä hajosi 1860-luvulla oikeisto- ja vasemmistosiipiin, joista vasemmisto nousi vuodesta 1876 alkaen hallitsevaksi. Liberaalien johtamat koalitiohallitukset dominoivat Italian politiikkaa aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sodan jälkeen liberaalit kuitenkin menettivät suuren osan poliittisesta voimastaan.[1] Italian liberaalinen puolue (PLI) perustettiin virallisesti vuonna 1922. Se liittoutui aluksi fasistien kanssa, mutta Benito Mussolini lakkautti sen vuonna 1925.
Puolue perustettiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1944. Se näyttäytyi nyt konservatiivisena ja omaksui vahvan antikommunistisen linjan. Puolue oli kylmän sodan aikana kannatukseltaan pieni, mutta valtaa pitäneen kristillisdemokraattisen puolueen tärkeä liittolainen, ja sai toisinaan vaikutusvaltaisia asemia Italian hallituksessa. Vuonna 1992 paljastunut tangentopoli-korruptioskandaali tuhosi puolueen uskottavuuden.[1] PLI lakkautettiin vuonna 1994 ja suurin osa sen poliitikoista siirtyi Forza Italia -puolueeseen.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Italian Liberal Party (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 1.4.2014.