Pariisi–Tours
Pariisi–Tours on yhden päivän mittainen pyöräilykilpailu, joka järjestetään lokakuussa Ranskassa. Varsin tasainen reitti kulkee Pariisin laitamilta Tours'iin seuraillen Chevreusen ja Loire'n laaksoja. Reitin korkein kohta on 200 m:n korkeudessa Gault-du-Perchessä. Kilpailu on tullut tunnetuksi kiriajajien suosikkina, koska kilpailu yleensä päättyy joukkokiriin 3 km:n mittaisella Avenue du Grammontilla. Kilpailu kuuluu UCI Europe Touriin ja on kategorialuokitukseltaan 1.Pro. Vuosina 2005–2007 se kuului UCI ProTour -sarjaan.
Pariisi–Tours | |
---|---|
![]() |
|
Tiedot | |
Ajankohta | lokakuu |
Alue |
![]() |
Paikalliset nimet | Paris-Tours (ranskaksi) |
Laji | maantie |
Tyyppi | yksipäiväinen |
Historia | |
Ensimmäinen | 1896 |
Kilpailuja yht. | 116 (2022) |
Ensimmäinen voittaja |
![]() |
Eniten voittoja |
3 voittoa:![]() ![]() ![]() ![]() |
Viimeisin voittaja |
![]() |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: tuloslistoille mainittu muttei viitteistetty lähteitä; muilta osin ei lähteitä |

Historia
muokkaaKilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran amatöörikilpailuna vuonna 1896 ja se on yksi vanhimmista pyöräilykilpailuista. Kilpailun järjestäjänä toimi Paris-Velo-lehti. Seuraavan kerran kilpailun järjesti aikakauslehti l'Auto vuonna 1906 ja siitä lähtien se on järjestetty vuosittain. l'Auto muutti kilpailun ammattilaisille tarkoitetuksi. Nykyään kilpailun järjestäjänä toimii Amaury Sport Organisation, joka vastaa myös Ranskan ympäriajon järjestämisestä.
Reitti ja olosuhteet
muokkaaKilpailun reitti on muuttunut useasti vuosien saatossa kilpailun kokonaismatkan kuitenkin säilyessä noin 250 km. Varsin aikaisessa vaiheessa kilpailun lähtö siirrettiin pois Pariisista, ensin Versailles'hin ja myöhemmin nykyisen paikkaansa Saint Arnould en Yvelinesiin. Vuosina 1919–1926 kilpailun reitissä tapahtui suuria muutoksia, joiden tavoitteena oli tehdä kilpailun lopusta vaativampi. Reittiin lisättiin mutka Chinon kaupunkiin, minkä myötä Toursia lähestyttiin mäkisempää maastoa pitkin ja samalla kilpailun kokonaismitta kasvoi 342 kilometriin. Tästä huolimatta kiriajajat jatkoivat kilpailun dominointia ja vuonna 1959 järjestäjät päättivät lisätä loppuun kolme kierrosta, joiden aikana noustiin Aloutte-mäen päälle. Tämäkään ei kuitenkaan auttanut ja vuonna 1965 muutosta yritettiin jälleen. Tällä kertaa kiellettiin ulkopuolisten vaihtajien käyttö ja ajajat pakotettiin käyttämään vain kahta eri vaihdetta. Kilpailun voitti alankomaalainen, ensimmäistä vuottaan kilpaillut Gerben Karstens, joka oli valinnut käyttöönsä välitykset 53×16 ja 53×15. Karstensin keskinopeus 246 km reitillä oli 45,029 km/h, mikä tuohon aikaan oli kilpailun ennätys. Vaihteiden käytön rajoittaminen huomattiin kuitenkin varsin pian toimimattomaksi ratkaisuksi sillä vuoden 1966 kilpailu päättyi lähes vastaavanlaiseen massakiriin kuin vuonna 1964, joten vaihteiden rajoituksista luovuttiin, eikä niitä ole käytetty vuoden 1966 jälkeen.
Vuosina 1974–1987 reittiin tehtiin jälleen merkittäviä muutoksia, kun kilpailu ajettiin jopa päinvastaiseen suuntaan eli Toursista Pariisiin ja reittiä muutettiin muutenkin vuosittain. Tuohon aikaan kilpailu tunnettiin välillä nimellä Grand Prix d'Automne ja välillä se oli nimetty lähtö- ja maalipaikkoina toimineiden kaupunkien mukaan. Monien mielestä kilpailu menetti luonnettaan näiden vuosien aikana, jolloin kilpailu ajettiin välillä Toursista Versailles'hin (1974–1975), Bloista Chaville'en (1976–1977 ja 1979–1984) Bloista Autodrome de Montiéryyn (1978) ja Créteil'stä Chavilleen (1985–1987). Vuonna 1988 kilpailu ajettiin alkuperäistä reittiä päinvastaiseen suuntaan. Tuulella on merkittävä vaikutus kilpailussa ja erityisesti lounaanpuoleinen tuuli tekee kilpailusta raskaan. Vuonna 1988 Peter Pieters voitti vastatuuleen ajetun kilpailun vain 34 km/h keskinopeudella, joka oli hitain kilpailun historiassa 57 vuoteen. Toisaalta vuonna 2003 Erik Zabel voitti myötätuuleen ajetun kilpailun 47,550 km/h keskinopeudella, mistä hän sai Ruban Jaune eli "Keltaisen nauhan", joka annetaan korkeimmasta keskinopeudesta pyöräilyn klassikkokilpailussa.
Voittajat
muokkaa- 2022 Arnaud Démare
- 2021 Arnaud Démare
- 2020 Casper Pedersen
- 2019 Jelle Wallays
- 2018 Søren Kragh Andersen
- 2017 Matteo Trentin
- 2016 Fernando Gaviria
- 2015 Matteo Trentin
- 2014 Jelle Wallays
- 2013 John Degenkolb
- 2012 Marco Marcato
- 2011 Greg Van Avermaet
- 2010 Óscar Freire
- 2009 Philippe Gilbert
- 2008 Philippe Gilbert
- 2007 Alessandro Petacchi
- 2006 Frédéric Guesdon
- 2005 Erik Zabel
- 2004 Erik Dekker
- 2003 Erik Zabel
- 2002 Jakob Piil
- 2001 Richard Virenque
- 2000 Andrea Tafi
- 1999 Marc Wauters
- 1998 Jacky Durand
- 1997 Andrei Tchmil
- 1996 Nicola Minali
- 1995 Nicola Minali
- 1994 Erik Zabel
- 1993 Johan Museeuw
- 1992 Hendrik Redant
- 1991 Johan Capiot
- 1990 Rolf Sørensen
- 1989 Jelle Nijdam
- 1988 Peter Pieters
- 1987 Adri van der Poel
- 1986 Phil Anderson
- 1985 Ludo Peeters
- 1984 Sean Kelly
- 1983 Ludo Peeters
- 1982 Jean-Luc Vandenbroucke
- 1981 Jan Raas
- 1980 Daniel Willems
- 1979 Joop Zoetemelk
- 1978 Jan Raas
- 1977 Joop Zoetemelk
- 1976 Ronald Dewitte
- 1975 Freddy Maertens
- 1974 Francesco Moser
- 1973 Rik Van Linden
- 1972 Noël Van Tyghem
- 1971 Rik Van Linden
- 1970 Jürgen Tschan
- 1969 Herman Van Springel
- 1968 Guido Reybroeck
- 1967 Rik Van Looy
- 1966 Guido Reybroeck
- 1965 Gerben Karstens
- 1964 Guido Reybroeck
- 1963 Jo de Roo
- 1962 Jo de Roo
- 1961 Jos Wouters
- 1960 Jo de Haan
- 1959 Rik Van Looy
- 1958 Gilbert Desmet
- 1957 Fred De Bruyne
- 1956 Albert Bouvet
- 1955 Jacques Dupont
- 1954 Gilbert Scodeller
- 1953 Jos Schils
- 1952 Raymond Guegan
- 1951 Jacques Dupont
- 1950 André Mahé
- 1949 Albert Ramon
- 1948 Louis Caput
- 1947 Briek Schotte
- 1946 Briek Schotte
- 1945 Paul Maye
- 1944 Lucien Teisseire
- 1943 Gabriel Gaudin
- 1942 Paul Maye
- 1941 Paul Maye
- 1940 ei järjestetty
- 1939 Frans Bonduel
- 1938 Jules Rossi
- 1937 Gustave Danneels
- 1936 Gustave Danneels
- 1935 René Le Grèves
- 1934 Gustave Danneels
- 1933 Jules Merviel
- 1932 Jules Moineau
- 1931 André Leducq
- 1930 Jean Marechal
- 1929 Nicolas Frantz
- 1928 Denis Verschueren
- 1927 Henri Suter
- 1926 Henri Suter
- 1925 Denis Verschueren
- 1924 Louis Mottiat
- 1923 Paul Deman
- 1922 Henri Pélissier
- 1921 Francis Pélissier
- 1920 Eugène Christophe
- 1919 Hector Tiberghien
- 1918 Charles Mantelet
- 1917 Philippe Thys
- 1915–1916 ei järjestetty
- 1914 Oscar Egg
- 1913 Charles Crupelandt
- 1912 Louis Heusghem
- 1911 Octave Lapize
- 1910 François Faber
- 1909 François Faber
- 1908 Omer Beaugendre
- 1907 Georges Passerieu
- 1906 Lucien Petit-Breton
- 1902–1905 ei järjestetty
- 1901 Jean Fischer
- 1897–1900 ei järjestetty
- 1896 Eugène Prévost
Lähteet
muokkaa- Kilpailun tulokset memoire-du-cyclisme.eu (ranskaksi)
- Tulokset vuodesta 1994 procyclingstats.com (englanniksi)
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Kilpailun viralliset kotisivut (ranskaksi)