Imatra (Viipuri)
Imatra oli yksi Viipurin vanhoista suomalaisista kaupunginosista. Keskustan pohjoispuolella Papulanlahden ja Suomenvedenpohjan rannalla sijainnut Imatra kuului alun perin Viipurin maalaiskuntaan ja se liitettiin Viipurin kaupunkiin vuonna 1924. Alueen kautta kulki Imatralle johtanut maantie, joka nykyisin tunnetaan Venäjän tieverkon maantienä A124.
Imatran kaupunginosa oli enimmäkseen maaseutumaista, sen vähäinen asutus koostui Viipurin varakkaan väestön pientaloista. Muita rakennuksia olivat muun muassa vuonna 1890 valmistunut Papulan kunnalliskoti sekä ortodoksinen opettaja-, diakoni- ja pappisopetuslaitos Markovilla, joka Suomen itsenäistymisen jälkeen toimi upseeri- ja aliupseerikouluna.
Vuoden 1930 väestönlaskennassa Imatrassa oli 1 317 asukasta, joista 1 272 oli suomenkielisiä, 32 ruotsinkielisiä ja 13 muunkielisiä.[1]
Papulanmäki ja Papulanpuisto
muokkaa
Papulanlahden pohjoisrannalla kohosi Papulanmäki, jonne perustettiin 1880-luvulle kaupunkilaisten ulkoilualueeksi tarkoitettu puisto. Samalla sinne rakennettiin myös puinen näkötorni. Vuonna 1892 puistoon valmistui vesitorni, joka toimi niin ikään näkötornina. Puinen näkötorni puolestaan korvattiin 1900-luvun alussa Piilipuuksi kutsutulla 15 metriä korkealla teräsrakenteisella tornilla. Vuonna 1908 otettiin käyttöön vesitornin yhteyteen rakennettu ravintola, jonka suunnitteli arkkitehti Eduard Dippell. Mäen huipulta avautui hyvä näköala Viipurin keskustaan.
Papulan urheilukenttä
muokkaaPapulanpuiston pohjoisosassa sijaitsi Papulan urheilukenttä, jota on edelleen käytössä. Se oli Viipurin ensimmäinen pääurheilukenttä, jonka uusi Viipurin keskuskenttä korvasi vuonna 1933. Papulan kentällä järjestettiin muun muassa yleisurheilun Kalevan kisat vuosina 1925 ja 1929.[2] Kentällä on suomalaisen yleisurheilun menestysvuosien aikana tehty tiettävästi jopa 20 maailmanennätystulosta eri lajeissa.[3] Papula toimi myös muun muassa Viipurin Pallokerhon jalkapallojoukkueen kotikenttänä.[4]
Kesäkuussa 1932 Papulan kentällä järjestettiin Suomen olympiakarsinnat, joiden yhteydessä Paavo Nurmi juoksi uransa ainoan maratonin. Kentälle oli ahtautunut peräti 8 000 katsojaa seuraamaan Nurmen maaliintuloa ja myös juoksun aikana häntä seurasi maantiellä sankka joukko pyöräilijöitä.[5]
Huusniemenpuisto
muokkaaPapulanpuiston länsipuolella sijaitsi Huusniemi, jossa ravintolapaviljongin lisäksi oli muun muassa kaksi tenniskenttää sekä 1936 avattu Viipurin Tennisseuran 9-reikäinen golfkenttä. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin Suomen toiseksi vanhin golfkerho Viipurin Golf, joka 1939 rakensi uuden kentän viiden kilometrin päähän Maaskolaan.[6] Huusniemenpuiston rantapenkereet oli kivetty ja siihen kuului myös laituri, johon keskustasta saapuvat huvittelijat pystyivät kiinnittämään moottoriveneensä.
Lähteet
muokkaa- Imatran kaupunginosa VirtuaaliViipuri 1939
Viitteet
muokkaa- ↑ Viipurin väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930: Taululiitteitä (PDF) (sivut 26–27) Suomen virallinen tilasto 6: Väestötilastoa 71:3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 8.11.2014.
- ↑ Viipurin urheilijat ennen ja tänään? (Arkistoitu – Internet Archive) Viipurin Urheilijat. Viitattu 12.11.2014.
- ↑ Nikkinen tai Nikkanen (Arkistoitu – Internet Archive) Savolaisia päiväkirjamietteitä, 17.8.2012. Viitattu 12.11.2014.
- ↑ PK-35 historiaa 1935–2010 PK-35. Viitattu 12.11.2014.
- ↑ Raevuori, Antero: Paavo Nurmi – juoksijain kuningas, s. 250–251. WSOY 1997. ISBN 951-02185-0-2.
- ↑ Historia Viipurin Golf. Viitattu 12.11.2014.