Paolino Vassallo
Paolino Vassallo (24. heinäkuuta 1856 Cospicua – 20. tai 30. tammikuuta 1923 Valletta) oli maltalainen säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Vassallo aloitti musiikinopintonsa kotimaassaan, jossa soitti varhaisina vuosinaan viulua. Vuonna 1875 hän lähti Pariisiin, jossa vietti vuosikymmenen. Siellä hän opiskeli Ernest Guiraud'n ja Jules Massenet'n johdolla. Hän ystävystyi Ambroise Thomasin sekä Charles Gounod'n kanssa ja oli Guiraud'n oppilaana Claude Debussyn luokkatoveri. Pariisissa viettämiensä vuosien aikana Vassallo toimi Opéra-Comiquen orkesterin ensiviulistina ja myös johti sitä moneen otteeseen kapellimestarina. Palattuaan kotimaahansa Vassallo perusti menestyneen musiikki-instituutin. Hänen oppilaidensa joukossa olivat Domenico Anastasi, Giuseppe Caruana ja Carlo Diacono. Vassallo työskenteli Maltalla myös kapellimestarina Mdinan ja Pyhän Johanneksen tuomiokirkoissa (Valletta). Tänä aikana hän loi monia hengellisiä teoksia, kuten requiemin ja messuja.[1]
Vassallo oli varhaisin maltalaissäveltäjä, joka tietoisesti pyrki irtautumaan Italian hallitsevasta asemasta Maltan musiikkielämässä. Massenet'n vaikutus on selvä Vassallon kolmessa oopperassa. Näistä Amor Fatale kantaesitettiin vuonna 1898 ja Frazir 1905.[1] Edith Cavellin kohtalosta Vassallo sävelsi kolmenäytöksisen oopperan, joka esitettiin Maltalla vuonna 1927 ja jonka kolmas näytös on sittemmin kadonnut.[2] Vassallo sävelsi myös kevyempää musiikkia, kuten valsseja ja lauluja.[1] Vassallon teoksia on levytetty[3], ja niitä ovat esittäneet Christopher Muscatin johtamat Maltan filharmonikot.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Paolino Vassallo Requiem Survey
- ↑ Edith Cavell: Appeal to find missing third act of opera BBC
- ↑ Paolino Vassallo's legacy Times of Malta