Pankkikirja
Pankkikirja on pankin myöntämä paperinen kirja, jossa pidetään kirjaa tilitapahtumista.
.jpg)
Pankkikirjoja on kahta päätyyppiä: säästökirjoja ja vastakirjoja. Säästökirjat ovat sidottuina säästötileihin ja ovat velkakirjan luonteisia. Niihin ei voi liittää muita pankkipalveluita, ja asiointi onnistuu vain pankin tiskillä kyseisen säästökirjan kanssa[1]. Vastakirjat ovat sen sijaan vastaavasti sidottuina käyttötileihin[2].
Pankkikirjat voivat olla myös muistikirjatyyppisiä, jolloin rahaa voi nostaa myös esimerkiksi henkilötodistusta vastaan ja tiliin voi liittää myös muita tilinkäyttövälineitä. Pankkikirjoja käytettiin pankkiasioinnin lisäksi aiemmin myös esimerkiksi vuokravakuuksina[2], ja säästökirjoja myös annettiin lahjoina[3].
Historia muokkaa
Vielä vuonna 2002 Suomessa oli käytössä ainakin 1,4 miljoonaa pankkikirjaa, joista noin puolet aktiivikäytössä[2].
Pankkikirjoista luopui ensimmäisenä Suomessa Nordea vuonna 2010[4], jonka jälkeen myös muut pankit ovat luopuneet niistä pikku hiljaa[3]. Säästökirjoja on kuitenkin vieläkin (2021) vähäisesti käytössä[3], ja niistä saa edelleen talletukset pois, ellei kyseessä ole erittäin kauan käyttämättömänä ollut tili[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Arto Loukasmäki: Pankkikirjan omistava säästäjä voi menettää rahat, jos tili on ollut pitkään käyttämättä yle.fi. 31.7.2017. Yleisradio. Viitattu 16.8.2021.
- ↑ a b c Ahti Terhemaa: Sadattuhannet käyttävät yhä pankkikirjaa Taloussanomat. 18.4.2002. Iltasanomat. Viitattu 16.8.2021.
- ↑ a b c Tapio Termonen: Vanhanaikaisia pankkikirjoja on vielä käytössä – Osuuspankki lopettaa vastakirjat kesällä Yle. 19.3.2021. Viitattu 16.8.2021.
- ↑ Kauppalehti: Nordea luopuu pankkikirjoista Kaleva. 22.01.2010. Viitattu 16.8.2021.