Palveluspakko

Palveluspakko oli Ruotsissa ja Suomessa 1664-1883 oli voimassa palveluspakko, jonka mukaan jokaisen ei-veroja maksavan on oltava jonkun veroa maksavan palveluksessa. Jos palveluspakkoa laiminlöi sai tuomion irtolaisuudesta. Tämän lisäksi 1879-1923 oli voimassa vaivaishoitoasetus, joka velvoitti kaikkien työhön kykenevien elättävän itsensä ja perheensä. ^[1] Palveluspakon ankaruus vaihteli ajan saatossa.

Palveluspakko poistui Suomessa vuonna 1883, kun tuli uusi irtolaisasetus.^[1] Irtolaisuus poistui lainsäädännöstä 1986.

Eurooppa

Keskiajan lopulta alkaen kaikkialla Euroopassa yleistyi pakkotyön käyttö irtolaisuuden vastaisessa taistelussa. Pakkotyölaitosten avulla työkykyiset köyhät (irtolaiset) haluttiin erottaa työkyvyttömistä (vaivaiset). Tukijärjestelmiä ylläpidettiin vain työkyvyttömille. ^[2]

Katso myös

Palkollissääntö

Lähteet

Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2

Viitteet

↑ ^a ^b Teema: Irtolaisuus Kansallisarkisto: Arkistojen Portti. 28.11.2018. Viitattu 29.10.2020.
↑ https://vanha.oamk.fi/~eihautal/oppimateriaali/sosturva-verkkokurssiin/historiaa.htm

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[AP-1] Teema: Irtolaisuus Kansallisarkisto: Arkistojen Portti. 28.11.2018. Viitattu 29.10.2020.

[2] ttps://vanha.oamk.fi/~eihautal/oppimateriaali/sosturva-verkkokurssiin/historiaa.htm

[1]

[2]