Pajunkääpä
Pajunkääpä (Antrodia macra) on Suomessa melko yleinen kääpälaji. Se menestyy etelästä keskiboreaaliselle vyöhykkeelle asti kaikenlaisissa elinympäristöissä, jopa pellonreunojen pajukoissa. Pajukäävästä tunnetaan kaksi eri muotoa: haavalla kasvava Antrodia macra var. macra ja pajuilla kasvava Antrodia macra var. salicina. Harvoin isäntäpuuna voi olla myös muu lehtipuu.[1][2]
| Pajunkääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Rivikäävät Antrodia |
| Laji: | macra |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Antrodia salicina |
|
Käävän yksivuotinen itiöemä kasvaa alustanmyötäisesti tai muodostaa joskus yläreunaan muutaman millimetrin ulkonevan lakin. Pillien epätasaisen kasvun vuoksi pillipinta on usein portaittainen tai kuoppainen. Erillisinä saarekkeina kasvunsa aloittavat itiöemät sulautuvat yhtenäiseksi soikeaksi kasvualueeksi. Tuoreena itiöemä on tanakka, kuivana kova. Käävän yleisväri on tuoreena valkoinen, var. salicina -muodon pillipinta voi hieman rusehtaa. Kuivuessaan pajunkääpä kellertyy vain vähän ja sen reunus pysyy valkoisena. Pyöreitä pillejä on var. macra -muodolla 2-3 millimetrillä ja var. salicina -muodolla 3-4 millimetrillä. Varsinkin var. salicina -muoto voi olla vaikea erottaa orvonkäävästä ilman dna-analyysia.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 65-66. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.