Paavo Seppänen
Paavo Antero Seppänen (24. kesäkuuta 1924 Sulkava[1] – 17. tammikuuta 2013 Espoo[2]) oli suomalainen sosiologi ja professori. Hän oli Helsingin yliopiston sosiologian professori 1969–1988[3][2]
Seppänen kävi oppikoulun vasta aikuisena ja kirjoitti ylioppilaaksi 1951. Väitöskirjassaan Tehdas ja ammattiyhdistys (1958) hän osoitti, että tyytymättömät työntekijät ovat hyviä työntekijöitä, sillä he ovat aktiivisen kriittisiä. Vuonna 1967 hän esitti kuuden tunnin työpäivää ja 36 tunnin työviikkoa siten, mutta Seppäsen mallina tunnettua idea ei silloin saanut vastakaikua työmarkkinajärjestöissä. Myöhemmin se on otettu käyttöön eräissä yrityksissä.[2]
Valtion urheiluneuvoston aloitteesta luotu toimikunta perusti vuoden 1971 alussa "urheilun keskusorganisaatiosuunnittelun neuvottelukunnan" (UNK), jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin professori Paavo Seppänen. Tavoitteeksi asetettu Suomen Urheilun Keskusjärjestö osoittautui mahdottomaksi toteuttaa silloisten urheilun lukuisten keskusjärjestöjen vahvasti eriävistä näkemyksistä johtuen. [4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org)
- ↑ a b c Muistot. Hs.fi, viitattu 6.1.2016
- ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 597
- ↑ Hentilä, Seppo: Suomi uskoi urheiluun, s. 354–365. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, 1992. ISBN 951-37-0805-5.