Paavo Kekomäki
Paavo Kekomäki (7. tammikuuta 1900 Udelnaja, Pohjois-Inkeri [nyk. osa Pietaria] – 6. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen juristi, lakitieteen tohtori 1933.[1] Hän oli lainvalmistelukunnan jäsen 1934–1937, oikeusneuvos vuodesta 1937. Hän julkaisi oikeustieteellisiä artikkeleita alan aikakauslehdissä sekä väitöskirjan Ammattimaisten ja tavanomaisten rikosten käsitteistä (1933).[2] Hän oli korkeimman oikeuden jäsen 1937–1970.[1][3]
Jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 Paavo Kekomäki työskenteli Päämajan järjestelyosaston hallinnollisen toimiston päällikkönä. Toimistolle kuuluivat kaikki sotilasoikeudenhoidolliset asiat. Helmikuussa 1944 Kekomäki ylennettiin harvinaiseen reservin everstiluutnantin arvoon.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Lakimiesmatrikkeli 1970, s. 354.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 4, p. 739. Otava 1968.
- ↑ Kautto, Timo: Kekomäki, Paavo (1900–1977). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana, s. 153–154. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1999.