Paason kartano

Paason kartano on Heinolan kaupungin ja Pertunmaan kunnan rajalla Paason kylässä sijaitseva kartano. Kartanon historia alkaa keskiajalta, jolloin se kuului Fleming-suvun läänityksiin. Kartano sijaitsi 1600-luvun alusta aina 1800-luvun alkuun korkealla Venäläismäellä kolmisen kilometriä pohjoiseen Kuorekoskesta. Kartano siirrettiin sitten nykyiseen paikkaansa lähelle Kuorekoskea Suuren Savontien varteen.

1500-luvulla kartanon omistajia olivat muun muassa Olavinlinnan voutina toiminut Göddick Finke ja Niclas von Myhlen. 1600-luvulla omistajina olivat Ållongrenien aatelissukuun kuulunut Mons Nilssinpoika, Kaarle-herttuan kamarijunkkari Hieronymus Birkholz ja vuosina 1620–1650 Narvan ja Olavinlinnan käskynhaltijana toiminut Johan Mänsinpoika Ållongren, joka rakennutti ensimmäisen pysyvän asuinkartanon Venäläismäelle sekä ensimmäisen kirkon Heinolaan. Hänen jälkeensaä kartanon omistivat pojat Evert ja Gustav Ållongren. Evert joutui oman renkinsä murhaamaksi vuonna 1666 ja Evertin leski Katariina de la Motte peri miehensä. Puolet kartanosta siirtyi sittemmin de la Motten pojalle, jonka omistuksessa kartano oli vuoteen 1706 saakka.

Von Essenien suku omisti kartanon vuodesta 1706 vuoteen 1885 saakka. Ensimmäinen von Essen-sukuun kuulunut omistaja everstiluuntnantti Odert Reinhold von Essen kaatui isovihan aikana 1714 Napuen taistelussa. Kartanon peri hänen poikansa Georg Reinhold von Essen, joka omisti kartanon vuoteen 1752 saakka. Kartanon tunnetuin omistaja oli Carl Reinhold von Essen, joka omisti kartanon 57 vuoden ajan vuodesta 1752 alkaen. Hän perusti 1777 vesisahan Kuorekoskelle, sahan tuottamaa sahatavaraa vietiin myös ulkomaille. Essenin aikana kartanossa pidettiin vuonna 1788 Anjalan liiton kapinallisten upseerien kokous. Anjalan liiton kapinan kukistuttua Carl Reinhold von Essen vältti rangaistustoimet mutta hänen poikansa Didrik joutui pakenemaan Venäjälle. Vuonna 1808 Carl Reinhold von Essen aloitti kartanon uuden kustavilasityylisen päärakennuksen rakentamisen lähelle Kuorekoskea kartanon uudelle sijaintipaikalle mutta hän kuoli ennenkuin päärakennus valmistui vuonna 1809.

Kartanon seuraava omistaja oli Georg Reinhold von Essen. Hänen aikanaan kartanon sahalaitos ja mylly menestyivät ja sahan palveluksessa oli 1800-luvun puolivälissä parikymmentä miestä. Kartanoon rakennettiin kivinavetta, hevostallit ja viljamakasiini sekä asuntoja työväelle. Kartanon vanha Venäläismäellä sijainnut päärakennus siirrettiin myös Kuorekoskelle. Georg Reinhold von Essenin kuoleman jälkeen 1866 puupula lopetti Kuorekosken sahan toiminnan.

Vuonna 1885 kartanon osti metsänhoitaja Yrjö Schildt (1859–1935), joka kehitti kartanon karjataloutta ja aloitti juuston ja voin valmistuksen myyntiin kartanon meijerissä. Schildt purki Kuorekosken vesisahan vanhentuneena ja kannattamattomana. Hän rakensi 1894 Kuorekoskeen sähkölaitoksen, joka tuotti sähkövoimaa meijerille ja sähkövaloa kartanon rakennuksille. Kartanon vesimylly jatkoi vielä toimintaansa. Vuonna 1897 Schildt rakennutti omalla kustannuksellaan kansakoulun Paason kylään ja piti koulua yllä 10 vuoden ajan kunnes hän lahjoitti koulun tontteineen kunnalle. Schild osallistui Heinolan maalaiskunnan kunnalliselämään ja toimi kunnallislautakunnan esimiehenä, kuntakokouksen puheenjohtajana ja 1914 Heinolan maalaiskunnan ensimmäisen kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Kartanon kustavilaistyylinen päärakennus tuhoutui Schildtin aikana tulipalossa 1913 ja tilalle rakennettiin uusi vaatimattomampi päärakennus. Schild joutui myymään tuhannen hehtaarin kokoisen kartanon talousvaikeuksien ja myllyn rikkoutumisen vuoksi vuonna 1916 tuomari Ant-Vuorisella. Uusi omistaja uudisti Kuorekosken vesimyllyn ja voimalaitoksen ja jatkoi myös kartanon meijerin toimintaan vaikka kartanon karjan pääluku oli pudonnut puoleen Schildtin ajoista.

Vuonna 1934 agronomi, maanviljelysneuvos Väinö Pätiälä (1884–1957) osti kartanon Ant-Vuorisen perikunnalta. Kartanon päärakennus paloi 1936 eikä uutta päärakennusta enää rakennettu koska Pätiälä ei asunut kartanossa. Sotien jälkeen kaikki kartanon pellot ja suurin osa metsistä otettiin pika-asutuslailla siirtoväen asutukseen ja Pätiälälle jäi osa kartanon metsistä ja Kuorekosken ympäristö myllyineen. Muutaman kymmenen hehtaarin kokoinen kartanon pihapiiri siirtyi 1946 herastuomari Heikki Leppäselle, joka rakensi uuden asuinrakennuksen vanhan päärakennuksen paikalle. Hänen jälkeensä kartanon ovat omistaneet poika Pentti Leppänen vuoteen 1994 ja saakka sen jälkeen pojanpoika Heikki Leppänen. Kartanon pelloilla harjoitetaan nykyisin luomuviljelyä. Kartanon rakennuksista on jäljellä viljamakasiini ja kartanopuistosta vanhat tammet. Venäläismäeltä siirretty vanha päärakennus tuhoutui tulipalossa 1983 ja kartanon kivinavetan puuosat paloivat 1985. Nykyisin Kuorekosken varrella olleista saha- ja myllyrakennuksista on jäljellä vain perustuksia ja itse koski on kutistunut puroksi maankohoamisen vuoksi.

Aiheesta muualla

• Sic transit gloria mundi (Paason kartanon vanha huvimaja), Suomen Kuvalehti, 19.11.1921, nro 47, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot