Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus

Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus Filosofisiin muruihin[1] (tansk. Afsluttende uvidenskabelig Efterskrift til de philosophiske Smuler) on tanskalaisen filosofin Søren Kierkegaardin teos, jossa hänen ajattelunsa keskittyy ihmisen subjektiiviseen kokemiseen, eksistenssiin ja eksistoimiseen. Ihminen älyllään ja intuitiollaan eksistoi maailmassa ja kokee moraalin ja moraalisuuden ehdottomuuden ainoana tienä vapautukseen elämän paradoksaalisuudesta. Ihmisellä on vain jumalan antama absoluuttinen vaihtoehto jonka hän vääjäämättä joutuu omaksumaan eksistoidessaan omassa subjektiivisuudessaan. Absoluutti on olemassa, on vain oltava itselleen rehellinen ja torjuttava kaikki pelkurimaisuus, on antauduttava, otettava vastaan absoluutti.

Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus
Afsluttende uvidenskabelig Efterskrift til de philosophiske Smuler
Alkuperäisteos
Kirjailija Søren Kierkegaard
Kieli tanska
Genre filosofia
Julkaistu 1846
Suomennos
Suomentaja Torsti Lehtinen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1992
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 654
ISBN 951-0-18119-6
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Nimensä mukaisesti teos on kirjoitettu jatkoksi Kierkegaardin aiempaan teokseen Filosofisia muruja. Tämä ”jälkikirjoitus” on kuitenkin yli neljä kertaa aiempaa teosta pidempi.

Lähteet muokkaa

  1. Nimeke esiössä: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus filosofian muruihin. Miimis-pateettis-dialektinen kehitelmä, eksistentiaalinen kirjoitelma. Kirjoittanut: Johannes Climacus. Julkaissut: S. Kierkegaard. Teoksessa Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus. Suomentanut Torsti Lehtinen. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18119-6.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.