Oulun Konepaja
Oulun Konepaja Oy (Uleåborgs Mekaniska Werkstads Aktiebolag) oli suomalainen metalliteollisuusyritys, joka toimi Oulun Pikisaaressa.
Konepajan perusti englantilainen Herbert Barry vuonna 1873. Hän oli Kurimon ja Ämmän ruukkien omistajan The Finland Charcoal Iron Works Companyn toimitusjohtaja. Barry näki konepajassa mahdollisuuden jalostaa ruukkien tuottamaa rautaa, etenkin kun pohjoissuomalaisen puunjalostusteollisuuden laajentuminen loi kysyntää konepajatuotteille. [1] Barry ei kuitenkaan ehtinyt käynnistää konepajan toimintaa, jo vuonna 1874 hän myi konepajan maanmiehelleen W. F. Songeylle, joka vei perustamistoimet päätökseen samana vuonna.[2] Rautateollisuuden suhdanteet kääntyivät kuitenkin laskuun ja ruukkiyhtiö ajautui konkurssiin 1878, jolloin myös Songey lähti Suomesta. Konepajan johtajaksi nousi vaasalainen insinööri Karl Löjfhjelm, joka lopulta nosti yhtiön taloudellisesti turvatulle pohjalle.[3] Konepaja rakennettiin Pikisaaren kaupunginpuoleiseen osaan.
Konepaja valmisti monenlaisia käyttöesineitä kuten valurautaisia ja taottuja ruoanlaittovälineitä, työkaluja, peltiä ja muuta käyttötavaraa. Merkittävintä tuotantoa olivat kuitenkin konepajan valmistamat sahakoneistot sekä laivanrakennus. Konepaja toimitti sahakoneistoja ainakin Kestilän sahalle, Korkeasaaren sahalle, Saaren sahalle ja Röytän sahalle. Ensimmäiset konepajan valmistamat laivat olivat "Alku" ja 1878 valmistunut "Wilho", joka liikennöi Oulun alueella vuoteen 1888 asti.[4]
Laivojenrakentaminen nousi 1900–luvun alussa konepajan tärkeimmäksi toiminnaksi. Tuolloin valmistuivat muun muassa Warma (1908) ja Luoto (1911).[5] Suurin konepajan koskaan valmistamista laivoista on "Sokeri-Jussi", jonka Suomen Sokeri tilasi ennen talvisotaa syksyllä 1939. Sotien vuoksi laivan valmistuminen viivästyi ja laiva laskettiin vesille marraskuussa 1945 "Wilho" -nimiseksi muutettuna.[6] Talvisodan alettua konepaja määrättiin valmistamaan kranaatinheittimien ammuksia, joita se valmistikin seuraavien viiden vuoden kuluessa lähes puoli miljoonaa kappaletta.[7]
Sotien jälkeen konepajan tuotannosta suurin osa meni Sotevan kautta Neuvostoliittoon sotakorvauksina. Oulun Konepajan tehtäväksi annettiin hioma- ja jyrsinkoneita, säiliöitä, pumppuja ja lumpunkeittimiä.[8]
Oulun Konepaja Oy myytiin 1950–luvulla Raahe Oy:lle. Konepajan toiminta Pikisaaressa loppui 1970–luvulla.[8]
Lähteet muokkaa
- Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI. Oulu: Oulun kaupunki, 1995. ISBN 951-9234-48-9.
- Outakoski, Aslak: Oulun Konepaja Osakeyhtiö 1873-1948. Oulu: Oulun konepaja, 1949.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulun Konepaja Wikimedia Commonsissa
- Handledning i tjärbränning esittelee tervanpolttoa Oulun Konepajan patentoimilla uuneilla.
- Oulun Konepaja -yhtiöt Pörssitiedossa