Ottolapsi (elokuva)

vuoden 2009 elokuva

Ottolapsi (Orphan) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Jaume Collet-Serran ohjaama psykologinen trillerielokuva. Elokuva kertoo nuoresta parista, joka lapsen kuoleman jälkeen adoptoi yhdeksänvuotiaan tytön.

Ottolapsi
Orphan
Ohjaaja Jaume Collet-Serra
Käsikirjoittaja David Leslie Johnson
Tuottaja
Säveltäjä John Ottman
Kuvaaja Jeff Cutter
Leikkaaja Timothy Alverson
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Levittäjä Warner Bros.
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 123 minuuttia
Alkuperäiskieli
Tuotto 78 337 373  dollaria
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Kate (Vera Farmiga) ja John Coleman (Peter Sarsgaard) menettävät syntymättömän lapsensa. Perhe päättää adoptoida Estherin (Isabelle Fuhrman), yhdeksänvuotiaan orvon. Katen ja Johnin tytär Max (Aryana Engineer) hyväksyy Estherin heti, mutta Daniel (Jimmy Bennett) on vähemmän tyytyväinen. Koulussa Esther joutuu kiusatuksi vanhanaikaisen pukeutumistyylinsä ja mukanaan kantamansa Raamatun takia.

Kate yllättyy huomatessaan Estherin tietävän paljon seksistä. Orpokodin johtaja, sisar Abigail (C. C. H. Pounder), kertoo Estherin taustojen olevan hyvin väkivaltaiset: siellä missä Esther asuu, näyttää tapahtuvan pahoja asioita. Estherin perhe kuoli tulipalossa, joka paljastui tuhopoltoksi. Tapaamista salakuunnellut Esther pelkää joutuvansa takaisin orpokotiin ellei tee asialle jotain. Kun Abigail on poistumassa autollansa, Esther juoksee Max mukanaan metsän poikki tien reunaan ja tönäisee Maxin autotielle. Abigail väistää Maxia ja tekee äkkipysähdyksen. Kun Abigail juoksee katsomaan onko Max kunnossa, Esther tappaa hänet vasaralla. Esther pakottaa Maxin auttamaan ruumiin piilottamisessa. Abigail ei kuole heti,vaan paetessaan pitää ääntä jolloin Esther huomaa tämän ja viimeistelee murhan. Kate penkoo Estherin huonetta ja löytää piilotetun Raamatun, jossa lukee Saarne institute. Kate luulee paikkaa orpokodiksi, mutta se paljastuukin mielisairaalaksi. Hän lähettää paikkaan kuvan Estheristä ja pyytää, että lääkäri soittaisi hänelle takaisin.

Daniel saa selville Estherin murhanneen sisar Abgailin ja piilottaneen todisteet puumajaan. Esther sytyttää puumajan tuleen, mutta Daniel hyppää ikkunasta ulos ja menee tajuttomaksi. Esther aikoo tappaa tajuttoman pojan, mutta Max estää aikeen työntämällä Estherin viime hetkellä sivuun ja Kate saapuu paikalle. Daniel joutuu teho-osastolle, ja perheen ollessa odotushuoneessa Esther livahtaa huoneeseen kertomalla menevänsä limsa-automaatille ja yrittää tukehduttaa Danielin. Poika saadaan elvytettyä. Kate tajuaa Estherin olevan yrityksen takana ja juoksee tämän kimppuun, ja lyö häntä avokämmenellä,mutta lääkärit saavat hänet tainnoksiin.

John palaa kotiin ja juo itsensä humalaan. Esther pukee juhla-asun ja laittaa meikkiä yrittäen vietellä Johnia, jolloin tämä alkaa uskoa Katen puheita. Kate saa puhelun Virosta. Saarne instituutin johtaja kertoo, että Esther on oikeasti Lena-niminen aikuinen nainen, joka kärsii hormoniperäisestä sairaudesta. Sen seurauksena hän näyttää pikkutytöltä. Johtaja kertoo Estherin esittävän orpoa päästäkseen perheeseen ja vietelläkseen perheen isän. Jos Esther ei saa tahtoaan periksi, hän tappaa perheen.

Kate karkaa sairaalasta ja soittaa hätänumeroon. Kotoa hän löytää miehensä kuolleena. Esther ampuu Katea käsivarteen, mutta tämä pakenee kasvihuoneen katolle. Hän näkee Maxin kasvihuoneessa, jonne myös Esther saapuu. Kate lyö katon ikkunan hajalle ja putoaa Estherin päälle. Kate pakenee Maxin ja aseen kanssa järvelle. Esther hyökkää Katen kimppuun, ja he ajautuvat järven jäälle. Max yrittää ampua Estheriä, mutta osuu jäähän, joka särkyy. Kate potkaisee Estherin tajuttomaksi, ja tämä vajoaa järven pohjaan. Kate ja Max pelastuvat, ja paikalle saapuvat poliisit saattavat nämä turvaan.

Rooleissa

muokkaa
 Vera Farmiga  Katherine ”Kate” Coleman  
 Peter Sarsgaard  John Coleman  
 Isabelle Fuhrman  Esther/Leena Klammer  
 CCH Pounder  Sisar Abigail  
 Jimmy Bennett  Daniel Coleman  
 Aryana Engineer  Maxine ”Max” Coleman  
 Margo Martindale  tohtori Browning  
 Karel Roden  tohtori Värava  

Arvioita

muokkaa

Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä elokuvan aiheesta, keskenmenon kärsineestä perheestä ja adoptoinnin tuomista sopeutumisongelmista olisi luontevampaa tehdä arkinen draama kuin kauhuelokuva. Kun adoptiotytär lopulta nousee tarinan pääaiheeksi, alkaa Maskulan mukaan moneen kertaan nähtyjen kauhukliseiden kavalkadi. ”Lopputulos on kuin yhdistelmä kahdesta erilaisesta elokuvasta, jossa ensimmäisen tunnin tapahtumaköyhyys haukotuttaa kauhufilmifriikkejä ja toisen tunnin sliipatut huiputukset aliarvioivat normaalijärjellä varustettuja katsojia.”[1]

Lähteet

muokkaa
  1. Maskula, Tapani: Kauhea kakara. Turun Sanomat. 6.11.2009. Arkistoitu 25.11.2020. Viitattu 16.4.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa