Ostinato
musiikissa esiintyvä muutaman tahdin mittainen melodinen tai rytminen kuvio, jota toistetaan läpi musiikkikappaleen tai sen osan
Ostinato (italiaa, latinan sanasta obstinātus ’itsepäinen’) on musiikissa esiintyvä muutaman tahdin mittainen melodinen tai rytminen kuvio, jota toistetaan läpi musiikkikappaleen tai sen osan.[1] Kirjaimellisesti ottaen ostinaton tulisi säilyä muuttumattomana, mutta usein termiä käytetään myös useissa eri transpositioissa esiintyvästä kuviosta eli sekvenssistä. Ostinato voi esiintyä missä tahansa äänessä, mutta bassossa se on yleisin. Ostinatolla on usein säestävä rooli.
Kuuluisa rytminen ostinato on Ravelin Bolérossa.
Terminä ostinato liittyy länsimaiseen taidemusiikkiin, mutta ilmiönä sitä esiintyy useimmissa muissakin musiikkikulttuureissa.[1] Jazz- ja rockmusiikissa ostinaton kaltaisesta ilmiöstä käytetään usein sanaa riffi.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Toim. Karinkoski, Leskinen, Nieminen, Virtanen: ”4. osa”, Otavan iso musiikkitietosanakirja, s. 523. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-02380-2.