Osatalokas
Osatalokas eli talonosakas oli yhteisomistuksessa olevan kaupunkitalon tai kaupunkitontin osakas eli osuudenomistaja.[1][2] Kullakin osatalokkaalla oli oma huoneisto samassa talossa yhteisellä tontilla tai oma talo yhteisellä tontilla tai tietty osa yhteisestä talosta ja tontista.[3] Vuoden 1734 lain maakaaren mukaan osatalokkaan myydessä osuutensa oli toisella osatalokkaalla lunastusoikeus. Osuutta oli tarjottava toisen osatalokkaan tai naapurin lunastettavaksi ennen lainhuudatuksen hakemista. Toisella osatalokkaalla oli vieressä asuviin naapureihin nähden etuoikeus lunastukseen. Naapurien riitautuessa etuosto-oikeudesta tuli tuomarin ratkaista kuka eniten tarvitsi myytävää osuutta.[4] Laki lunastustarjousvelvollisuuden lakkauttamisesta tuli voimaan vuoden 1932 alussa.[5]
Vuoden 1931 asemakaavalaki sääti tontinosan lunastusoikeudesta, jos tontin osat olivat eri omistajan hallussa. Jos lunastusta haluavia oli useita, oli sillä etuoikeus, jonka tontinosan kolmihenkinen lautakunta arvioi arvokkaimmaksi. Jos tontinosien arvo arvioitiin yhtäläiseksi, oli lunastusoikeus sillä, joka ensiksi pani vireille lunastusvaatimuksen.[6] Vuoden 1958 rakennuslain mukaan tontinosan omistajalla oli oikeus lunastaa itselleen tontin muu osa vuoden kuluessa tonttijaon vahvistamisesta. Kaupungilla oli lunastusoikeus, jos tontin osat eivät lunastuksella joutuneet yhdelle omistajalle.[7]
Uuden maakaaren (540/1995) tullessa voimaan vuoden 1997 alussa siirtyi osatalokas-nimitys historiaan. Jos osatalokkaan lunastusoikeutta koskeva kanne oli pantu vireille ennen uuden maakaaren voimaantuloa, sovellettiin siihen kuitenkin vanhan maakaaren säännöksiä.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
- ↑ Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919.
- ↑ Maakaaren 7 luku.
- ↑ Laki 87/1930, 3 §.
- ↑ Asemakaavalaki, 145/1931, 26 ja 30 §.
- ↑ Rakennuslaki, 370/1958, 54 §.
- ↑ Laki maakaaren voimaanpanosta, 541/1995, 18 §.