Orvakat
Orvakat eli orvassienet on kääväkkäisiin kuuluva sienten muotoryhmä. Ryhmä on laaja, ja se sisältää useita kehityslinjoja, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen.[1] Orvakoilla on yleensä alustanmyöteinen eli resupinaattinen itiöemä.[2] Itiölava voi olla esimerkiksi tasainen, poimuinen tai nystyinen.[3] Suurin osa orvakoista on lahottajasieniä,[2] jotka kasvavat esimerkiksi maaliläiskän näköisinä laikkuina lahopuulla. Orvakoihin kuuluu myös juurisieniä ja ruohokasvien loisia.[1] Yleensä orvakat ovat ohuita, mutta jotkin lajit kasvattavat selkeästi alustastaan erottuvia, kovia itiöemiä. Orvakoilla voi myös olla lakki.[3]
Monet orvakat ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne voivat olla erikoistuneita lahottajia, jotka keskittyvät esimerkiksi pitkälle lahonneeseen puuhun. Talousmetsissä monet orvakat ovat harvinaisia tai uhanalaisia.[1]
Joitakin orvakoita voidaan käyttää vanhaa metsää ilmentävinä tunnuslajeina.[1] Orvakoiden tunnistus on kuitenkin vaativaa, ja lajimääritykseen tarvitaan yleensä mikroskooppia.[1][2] Orvakat ovatkin jääneet ekologisissa selvityksissä helttasieniä ja kääpiä vähemmälle huomiolle, koska orvakoiden tunnistus on hitaampaa.[2]
Orvakat muistuttavat ekologialtaan kääpiä, mutta orvakat on huomattavasti monilajisempi ryhmä.[2] Vuonna 2009 orvakoita tunnettiin Suomesta yli 400 lajia, kääpiä puolestaan noin 230.[4] Orvakkalajisto tunnetaan kuitenkin kääpälajistoa huonommin.[3] Kääpiin verrattuna orvakat painottuvat enemmän pieniläpimittaiseen puuainekseen, kuten oksiin. Lisäksi orvakat ovat hallitsevassa asemassa lehtipuun lahottajina, kun taas käävillä on vastaava asema havupuiden lahottajina.[2] Käävät voivat olla yksi- tai monivuotisia, mutta orvakat ovat lähes poikkeuksetta yksivuotisia: ne muodostavat uuden itiöemän joka vuosi.[4]
Orvakoita sisältäviä sukuja
muokkaaOrvakoita on muun muassa seuraavissa suvuissa:[5]
- Acanthobasidium
- Acanthophysellum
- Acanthophysium
- Kiekko-orvakat (Aleurodiscus)
- Keltahuovakat (Amaurodon)
- Kuopikat (Amphinema)
- Valakat (Amyloathelia)
- Vanukat (Amylocorticium)
- Kuusinahakat (Amylostereum)
- Kalvoharsukat (Amyloxenasma)
- Aphanobasidium
- Oravuotikat (Asterodon)
- Tähtivuotikat (Asterostroma)
- Hämäkät (Athelia)
- Pitsikät (Athelicium)
- Kermahämäkät (Athelopsis)
- Liekotalit (Basidiodendron)
- Boidinia
- Kuurakat (Botryobasidium)
- Vahaharsukat (Brevicellicium)
- Ryynikät (Bulbillomyces)
- Vanut (Byssocorticium)
- Kelmukat (Byssomerulius)
- Kruunuorvakat (Candelabrochaete)
- Lämäkät (Ceraceomyces)
- Ceratellopsis
- Kerakat (Ceratobasidium)
- Keritalit (Ceratosebacina)
- Kaarnakat (Cerinomyces)
- Chaetodermella
- Purppuranahakat (Chondrostereum)
- Käprikät (Clavulicium)
- Conferticium
- Jauhokesikät (Coniophora)
- Koronat (Coronicium)
- Orvakat (Corticium)
- Torvikat (Cotylidia)
- Känsäkät (Cristinia)
- Peikonnahat (Crustoderma)
- Crustomyces
- Pehmikät (Cylindrobasidium)
- Känsäorvakat (Cystostereum)
- Pajupunakat (Cytidia)
- Uumakat (Dacryobolus)
- Dendrocorticium
- Laikat (Dendrothele)
- Ryynirupikat (Dichostereum)
- Oratalit (Eichleriella)
- Talviorvakat (Erythricium)
- Puuntalit (Exidiopsis)
- Fibriciellum
- Fibricium
- Keijukat (Galzinia)
- Kideorvakat (Globulicium)
- Talityllikät (Gloeocystidiellum)
- Sitruunaorvakat (Gloiothele)
- Granulobasidium
- Hastodontia
- Punaseitit (Helicobasidium)
- Soukkaset (Helicogloea)
- Saniaislumet (Herpobasidium)
- Ruskovuotikat (Hydnoporia)
- Vuotikat (Hymenochaete)
- Nyhäkät (Hyphoderma)
- Otaraspikat (Hyphodontia)
- Hidut (Hyphodontiella)
- Hypochnella
- Kalvokesikät (Hypochniciellum)
- Huovakat (Hypochnicium)
- Täplähuovakat (Intextomyces)
- Talvihampikat (Irpicodon)
- Jaapikat (Jaapia)
- Kneiffiella
- Laetisaria
- Louhennahat (Laurilia)
- Lawrynomyces
- Kuorikat (Laxitextum)
- Hituhämäkät (Leptosporomyces)
- Ryppykesikät (Leucogyrophana)
- Sopikat (Lindtneria)
- Sänkiäiset (Litschauerella)
- Kätköhidut (Lobulicium)
- Luellia
- Marchandiobasidium
- Marchandiomyces
- Megalocystidium
- Melzericium
- Kalvot (Membranomyces)
- Ryömikät (Merulicium)
- Hytyrypykät (Merulius)
- Luminyhäkät (Metulodontia)
- Sammalkorvat (Muscinupta)
- Mycoacia
- Mycostilla
- Myhkyt (Myxarium)
- Harsot (Oliveonia)
- Kätköorvakat (Paullicorticium)
- Laho-orvakat (Peniophora)
- Peniophorella
- Nukkaorvakat (Phanerochaete)
- Laikkurypykät (Phlebia)
- Isoharsukat (Phlebiella)
- Harmaaorvakat (Phlebiopsis)
- Jauhenuijat (Phleogena)
- Kultaorvakat (Piloderma)
- Poimukat (Plicatura)
- Vinopoimukat (Plicaturopsis)
- Kultarypykät (Pseudomerulius)
- Loistalit (Pseudostypella)
- Murukat (Pseudotomentella)
- Karvaorvakat (Punctularia)
- Vahaorvakat (Radulomyces)
- Renatobasidium
- Kertokannat (Repetobasidium)
- Lahontahrat (Resinicium)
- Rhizochaete
- Saccosoma
- Pikkuorvakat (Scopuloides)
- Säämikät (Scytinostroma)
- Tyllikät (Scytinostromella)
- Lahontalit (Sebacina)
- Lattiasienet (Serpula)
- Sertulicium
- Kurokat (Sistotrema)
- Sistotremastrum
- Sistotremella
- Kerikannat (Sphaerobasidium)
- Spiculogloea
- Kielinahakat (Stereopsis)
- Karvanahakat (Stereum)
- Stypellopsis
- Sirokat (Subulicystidium)
- Pikkukuurakat (Suillosporium)
- Seitit (Thanatephorus)
- Silokat (Thelephora)
- Kahvikat (Tomentella)
- Mujukat (Tomentellopsis)
- Puunverhot (Trechinothus)
- Harsukat (Trechispora)
- Tretomyces
- Tubulicium
- Neulakat (Tubulicrinis)
- Haprut (Tubulicrinopsis)
- Liivakat (Tulasnella)
- Humukat (Tylospora)
- Rupikat (Vararia)
- Härmäkät (Veluticeps)
- Vesiculomyces
- Oksaorvakat (Vuilleminia)
- Saniaistupikat (Woldmaria)
- Hornakat (Xenasma)
- Lohkonahakat (Xylobolus)
- Xylodon
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 3. Man–Rih, s. 132. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29430-6
- ↑ a b c d e f Miettinen, Otto: Orvakkalajistoselvitys Veräjämäen, Patolan ja Talin alueilla 2011, s. 3–4. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2012. ISSN 1235-9718 ISBN 978-952-272-231-7 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).
- ↑ a b c Haapalahopuun orvakoita Sieniatlas. Viitattu 16.11.2022.
- ↑ a b Kiema, Sami & Saarenoksa, Reima: Kivinokan pohjoisen metsäalueen kääpä- ja orvakkainventointi 2006–2007, s. 5. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2009. ISSN 1235-9718 ISBN 978-952-223-362-2 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).
- ↑ Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.12.2022.