Kolmas Winchesterin taistelu
Kolmas Winchesterin taistelu eli Opequonin taistelu käytiin Unionin Philip Sheridanin ja Konfederaation Jubal Earlyn joukkojen välillä 19. syyskuuta 1864 lähellä Winchesterin kaupunkia. Se oli Shenandoahin laakson hallinnasta käydyistä taisteluista kaikkein verisin. Taistelu päättyi Unionin voittoon.
| Kolmas Winchesterin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Yhdysvaltain sisällissotaa | |||||||
.png) Unionin joukkojen viimeinen hyökkäys Winchesterissä
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 39 240 |
noin 15 200 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
5 018 miestä, joista |
3 611 miestä, joista | ||||||
|
Lähde:[1] | |||||||
|
Shenandoahin laakson taistelut (1864) Lynchburgin sotaretki Earlyn sotaretki Sheridanin sotaretki | |||||||
Taustaa muokkaa
17. syyskuuta 1864 Early päätti hyökätä armeijansa pääjoukon kanssa Unionin rautateitä vastaan Länsi-Virginiassa. Loput miehet, joita johtivat kenraalit Stephen Ramseur ja Gabriel Wharton, Early määräsi valloittaman Virginiassa sijainneen Winchesterin kaupungin ja sen lähialueet. Unionin joukkoja komentanut Philip Sheridan oli tietoinen tilanteesta ja päätti sen takia hyökätä Winchesterin pienempää osastoa vastaan.[2]
Taistelu muokkaa
Joukot muokkaa
Sheridanilla oli taistelussa käytössään yhteensä reilut 39 000 miestä[1][3]:
- Horatio Wrightin komentama 6. armeijakunta
- William Emoryn komentama 19. armeijakunta
- George Crookin komentama 8. armeijakunta eli Länsi-Virginian armeija
- Alfred Torbertin ratsuväkiyksikkö
Earlylla oli taistelussa huomattavasti vähemmän miehiä, noin 15 200[1]:
- John B. Gordonin jalkaväkidivisioona
- Robert E. Rodesin jalkaväkidivisioona
- Stephen D. Ramseurin jalkaväkividivisioona
- Gabriel C. Whartonin ja John C. Breckinridgen jalkaväkidivisioona
- Fitzhugh Leen ratsuväkidivisioona
- Lunsford L. Lomaxin ratsuväkidivisioona
Taistelun kulku muokkaa
Unionin joukot aloittivat hyökkäyksensä kello kolmelta aamulla 19. syyskuuta. Unionin ratsuväkijoukot ylittivät auringonnousun aikaan Opequon-joen Spout Springin kohdalla ja lähtivät etenemään kohti Winchesterin lähellä olevaa Berryvillen kanjonia. Ratsuväen perässä seurasivat Unionin 6., 19. ja 8. armeijakunta. Unionin joukot tuhosivat nopeasti kanjonin suulla olleet etuvartiot, minkä jälkeen Unionin jalkaväki aloitti etenemisen kanjonia pitkin. Kanjonin kapeus ja kenraali Ramseurin johtaman divisioonan tekemä vastarinta kuitenkin hidastivat Unionin etenemistä niin paljon, että Earlyn armeijan pääjoukko ehti paikalle ennen varsinaisen taistelun alkamista.[2][1]
Sheridan päätti tästä huolimatta jatkaa hyökkäystä ja määräsi osan 6. ja 19. armeijakunnan miehistä aloittamaan kello 11.40 suuren hyökkäyksen Konfederaation joukkoja vastaan. Unionin joukot onnistuivat hyökkäyksellä murtamaan hetkellisesti Konfederaation puolustuslinjan, mutta Konfederaation tykistötuli ja vastahyökkäys pakottivat Unionin perääntymään. Vastahyökkäys pysähtyi, kun reservissä olleet Unionin 6. armeijakunnan miehet onnistuivat pysäyttämään sen.[2]
Sheridan aloitti uuden hyökkäyksen vielä samana iltapäivänä, kun Unionin 8. armeijakunta ja ratsuväki hyökkäsivät Konfederaation vasenta sivustaa vastaan. Sheridanin joukot pakottivat Konfederaation joukot aloittamaan vetäytymisen kohti Fisher's Hilliä. Konfederaation joukot rakensivat ensimmäisen puolustuslinjansa Kernstowniin, jossa Konfederaation joukot torjuivat Unionin heikosti organisoidut hyökkäysyritykset puolustuslinjaansa vastaan. Puolustuslinjan pysymisen ansiosta Earlyn joukot saivat pelastettua suurimman osan vankkureistaan ja tykistöstään. Pimeän laskeuduttua Earlyn joukot vetäytyivät Fisher's Hilliin, jossa osapuolet kohtasivat toisensa uudelleen vain muutamaa päivää myöhemmin.[2][1]
Lopputulos muokkaa
Unionia pidetään yleisesti taistelun voittajana, joskin tämä tulkinta ei ole täysin kiistaton. Esimerkiksi Konfederaation joukkojen komentaja Jubal Early ei koskaan myöntänyt hävinneensä taistelua, koska valtaosa hänen joukoistaan pääsi vetäytymään taistelusta ehjin nahoin.[2]
Taistelu oli kaikista Shenandoahin laakson hallinnasta käydyistä taisteluista verisin.[2] Taistelujen verisyyttä kuvastaa hyvin se, että taistelun päätyttyä lähes jokainen käyttökelpoinen rakennus Winchesterissä muutettiin tilapäissairaalaksi. Sheridan menetti taistelussa yhteensä noin 5 000 miestä eli lähes viidenneksen koko armeijastaan, joista noin 1 040 kaatui tai katosi. Kaikkein raskaimmat tappiot kärsi 19. armeijakunta, joka menetti taistelun aikana lähes 40 % kaikista miehistään sekä jokaisen rykmenttinsä komentajan. Lisäksi kenraali David Allen Russell kaatui taistelussa. Konfederaation tappiot olivat yhteensä noin 3 600 miestä eli noin 23 % kaikista joukoista, joista kadonneita tai kaatuneita oli noin 2 040. Konfederaatio menetti taistelussa kaksi kenraaliaan, Robert E. Rodesin ja Archibald C. Godwinin[4].[1]
Taistelupaikka nykyään muokkaa
Nykyään iso osa taistelupaikoista on jäänyt Winchesterin kaupungin laajenemisen alle[1]. Yhdysvaltain sisällissodan perintöä vaaliva Civil war trust -järjestö on kuitenkin ostanut alueelta 1,8 neliökilometrin kokoisen maa-alueen, joka on suojeltu[5].
Lähteet muokkaa
- The Battle of Third Winchester Civilwar.org (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g 12. OPEQUON or Third Winchester (19 September 1864) National Park Service. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Third Winchester Civilwar.org. Viitattu 14.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Phases of the Battle of Cedar Creek (Käytetty lähteenä vain armeijakuntien nimille) National Park Service. Viitattu 6.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Opequon National Park Service. Viitattu 14.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Third Winchester - visit Civilwar.org. Viitattu 14.7.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- NPS:n kuvaus taistelun tarkasta kulusta National Park Service. (englanniksi)