Philip Sheridan
Philip Henry Sheridan (6. maaliskuuta 1831 – 5. elokuuta 1888) oli Yhdysvaltain armeijan kenraali. Hän taisteli menestyksekkäästi Yhdysvaltain sisällissodassa unionin puolella. Hän toimi vuosina 1884–1888 armeijan ylipäällikkönä. Sheridan oli erinomainen ratsuväkikomentaja ja taktikko[1].
Elämäkerta
muokkaaSheridan oli sisällissodan syttyessä vielä nuori upseeri eikä ollut ehtinyt ylentyä. Toukokuussa 1862 hänet nimitettiin ratsuväkirykmentin komentajaksi. Sheridan oli taitava komentaja ja yleni nopeasti. Hän komensi divisioonaa Perryvillen ja Stones Riverin taisteluissa. Chattanoogan sotaretkellä hänen divisioonansa lähes vangitsi kenraali Braxton Braggin esikuntineen, jonka ansiosta kenraaliluutnantti Ulysses S. Grant siirsi Sheridanin läntiseltä sotanäyttämöltä itäiselle johtamaan Potomacin armeijan ratsuväkiarmeijakuntaa. Toukokuussa 1864 Sheridanin armeijakunta kohtasi J. E. B. Stuartin Yellow Tavernin taistelussa. Myöhemmin samana vuonna Sheridan voitti konfederaation joukot Shenandoahin laakson sotaretkellä, ja lähes tuhosi Jubal Earlyn armeijan. Sheridan voitti 1. huhtikuuta 1865 George Pickettin Five Forksin taistelussa ja viikkoa myöhemmin hän esti Robert E. Leetä vetäytymästä Appomattoxista. Lee antautui ja sisällissota käytännössä päättyi.[1]
Sheridan toimi vuosina 1884–1888 armeijan ylipäällikkönä.[1]
Sheridan taisteli myöhemmin intiaanisodissa, ja jotkut historioitsijat syyttävät häntä rasismista ja joukkomurhista. Sekä sotilaana että yksityishenkilönä hän osallistui Yellowstonen kansallispuiston suunnitteluun ja suojeluun. Hän kuoli kesähuvilallaan Nonquittissa Massachusettsissa elokuussa 1888. Iskulausetta ”ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani” on populaarihistoriassa väitetty Sheridanin lausumaksi. Sheridan itse kiisti sanoneensa niin.
Lähteet
muokkaa- Keegan, John & Wheatcroft, Andrew: Who's Who in Military History. Routledge, 2002. ISBN 0-415-26039-6
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Philip Sheridan Wikimedia Commonsissa