Ongon
Ongon on termi, jolla mongolialaisessa šamanismissa viitataan asioihin ja paikkoihin, joissa kuolleen hengen uskotaan asuvan tai ilmenevän. Termi tarkoittaa paitsi paikkaa tai asiaa, mutta myös itse henkeä. Ehkä tunnetuimmassa muodossaan termillä viitataan henkiin liitettyihin pieniin ihmishahmoisiin nukkeihin.[1]
Ongoneja nukkeina tunnetaan esimerkiksi jo keskiajalla kirjoittaneiden matkailijoiden teksteistä. Mongolien ohella niitä oli tiettävästi laajemmin altailaisilla ja siperialaisilla kansoilla. Nuket valmistettiin esimerkiksi huovasta, silkistä, puusta tai metallista. Tavallisissa kodeissa ongonit liitettiin esi-isien henkiin ja niitä oli tarkoitus ”ruokkia” esimerkiksi metsästystykseen tai karjanhoitoon liittyvän onnen takaamiseksi. Ruokkiminen tarkoitti nuken suun sotkemista esimerkiksi voilla tai maidolla ennen perheen ruokailua. Nukkeja saattoi olla yhdessä kodissa useampia ja niitä ripustettiin jurtan seinille esimerkiksi oven viereen, sekä jurtan isännän ja emännän paikan yläpuolelle. Kuolleelle omistettu ongoni saatettiin valmistaa kolme vuotta henkilön kuoleman jälkeen, jolloin koko ruumiin uskottiin hajonneen ja hengen siirtyneen kokonaan henkimaailmaan. Ongonit saattoivat periytyä asuvussa isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle. Huomattavissa asemissa olevilla päälliköillä saattoi olla omia vaunujaan vain ongoneja varten. Myöhemmin nukkeja alettiin säilyttää omissa laatikoissaan.[1]
Šamaanit saattoivat sitoa ongoneja omiin pukuihinsa. Joitakin ongoneja valmistettiin erityisesti pahojen henkien tyynnyttelyksi esimerkiksi sairauden sattuessa. Tuolloin šamaanin tehtävänä oli joko valmistaa tai vihkiä käyttöön tähän tarkoitukseen tehty ongon.[1]
Buddhalaiset lähetyssaarnaajat alkoivat pitää ongoneja erityisinä šamanismin symboleina 1500-luvun loppupuolelta 1600-luvun alkupuoliskolle. Buddhalaisia käännynnäisiä painostettiin polttamaan omat ongoninsa ja niiden omistaminen kiellettiin. 1800-luvulle tultaessa ongonien perinne oli säilynyt pääasiassa vain burjaattien ja kalmukkien parissa, sekä paikoitellen Sisä-Mongoliassa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 423-424. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)