Wikipedia

On Your Feet or on Your Knees

On Your Feet Or On Your Knees on Blue Öyster Cultin tupla-livealbumi vuodelta 1975. Albumi on myynyt kultalevyn arvoisesti Yhdysvalloissa[1] ja sen listasijoitus (22.) on yhtyeen toistaiseksi korkein Billboardin albumilistalla.

On Your Feet Or On Your Knees
Blue Öyster Cult
Livealbumin On Your Feet Or On Your Knees kansikuva
Livealbumin tiedot
 Äänitetty  huhti–lokakuu 1974
 Julkaistu 27. helmikuuta 1975
 Tuottaja(t) Murray Krugman
Sandy Pearlman
 Tyylilaji hard rock
heavy metal
progressiivinen rock
 Kesto 69.43
 Levy-yhtiö Columbia Records
Listasijoitukset

Yhdysvallat 22.
Kanada 22.

Blue Öyster Cultin muut julkaisut
Secret Treaties
1974 		On Your Feet Or On Your Knees
1975 		Agents of Fortune
1976

Taustaa ja albumin sisältö muokkaa

Blue Öyster Cult oli julkaissut kolme studioalbumia vuosina 1972–1974 ja vuoden 1974 konsertteja nauhoitettiin live-julkaisua varten. Live-albumin julkaisu antoi myös hengähdystaukoa yhtyeelle seuraavaa studioalbumia valmisteltaessa.[2] Yhtyeen jäsenet ovat kertoneet live-äänitysten kärsineen teknisistä ongelmista ja heidän mukaansa nauhoituksia ei ole korjailtu jälkikäteen studiossa.[3] Albumi onkin saanut arvostusta juuri sen aidon ja ”raa’an” äänimaiseman ansiosta.[3]

Albumi sisältää kappaleita tasaisesti yhtyeen kolmelta ensimmäiseltä studioalbumilta sekä kolme albumien ulkopuolista kappaletta. Avauskappaleena on tunnelmallinen ”The Subhuman” ja sitä seuraa ”Harvester of Eyes”, jonka alussa yhtye esitellään yleisölle. Kappaleetta rytmittää Allen Lanierin syntetisaattorilooppi, jota ei ole studioversiossa. Ykköslevyn nopeampaa osastoa ovat basisti Joe Bouchardin laulama ”Hot Rails to Hell” ja ”The Red and the Black”. Improvisointia ja sooloilua tarjoavat levyn päättävät ”7 Screaming Diz-Busters” ja ”Buck’s Boogie”. Viimeksi mainittu instrumentaali sisältää kitaristi Donald ”Buck Dharma” Roeserin sooloilua. Se on omistettu Los Angelesissa asuneelle DJ:lle Ron McCoylle ja sen musiikin inspiraationa on ollut The Beatlesin kappale ”You Can’t Do That”.[4] Kappaletta ei ole julkaistu yhtyeen studioalbumeilla.

Kakkoslevyn avaa Roeserin laulama balladi ”Then Came the Last Days of May”. Toisena kappaleena kuullaan rumpali Albert Bouchardin laulama, yhtyeen tunnussävelmäksi vuosien aikana kohonnut ”Cities on Flame With Rock and Roll”. Sitä seuraava nopea ”ME 262” sisältää yhtyeen niin sanotun ”viiden kitaran” improvisointia. Yhtyeellä oli konserteissa osio, jossa kaikki jäsenet soittivat lavalla yhtä aikaa kitaroita. Viimeisen puolen avaa energinen versio kappaleesta ”Before the Kiss (A Redcap)” ja albumin päättävät kaksi coveria, ”Maserati GT” (nimetty manageri-tuottaja Sandy Pearlmanin unelma-auton mukaan), joka on uudelleenversiointi The Yardbirds -yhtyeen kappaleesta ”I Ain't Got You”, ja yhtyeen 1970-luvun konserttien vakiopäätösnumero, Steppenwolf-cover ”Born to Be Wild”. Ennen viimeistä kappaletta kuultavan yhtyeen esittelyn tekee yhtyeen teknikoihin kuulunut Carol Dodds.[4]

Albumin julkaisu ja vastaanotto muokkaa

On Your Feet or On Your Knees (nimi tulee sanonnasta, joka kuultiin yhtyeen esittelyjen aikana konserteissa) julkaistiin helmikuussa 1975 tupla-albumina. Albumin kansitaide jatkaa yhtyeen ”salaperäistä” imagoa. Etukannessa on kuva kirkkomaisesta rakennuksesta, jonka edessä on limusiinimainen auto, jossa on yhtyeen logon sisältävä lippu. Sisäkannessa on kuva yhtyeen jäsenistä soittamassa kitaroita kyseisen rakennuksen sisällä yleisön ollessa kaapuasuisia ihmisiä. Takakannessa on kuva kirjasta, jossa on albumin kappaleet ja krediitit. Albumia mainostettiin S&M-henkisellä julisteella ja nimikkeellä ”The Live Gospel”.[5]

Albumi jatkoi yhtyeen nousujohteista käyrää nousemalla sijalle 22. Yhdysvaltain albumilistalla ja myymällä lopulta kultalevyn arvoisesti (yli 500 000 kappaletta). Yhtye oli suosittu live-esiintyjä ja albumin myötä yhtye teki ensimmäiset kiertueet myös Eurooppaan.[3] Kriitikot antoivat pääosin positiivista palautetta albumista: Creem-lehden arvostelija nosti albumin ”suurten live-albumien joukkoon” ja ”ehkä jopa kaikkien aikojen parhaaksi” ja New Musical Expressin virkaveli kirjoitti yhtyeen olevan ”raskaansarjan mestari”.[6] Myös Billboard-lehti nimesi albumin ”yhtyeen parhaaksi”. Rolling Stone -lehden kriitikko kritisoi hieman yhtyeen soitantaa ja varsinkin laulaja-kitaristi Eric Bloomin laulua, mutta kehuu yhtyettä kuitenkin ”pirun koviksi rokkareiksi”.[7]

Albumi on saanut yhtyeen faneilta kehuja juuri sen raa’an ja aidon äänimaiseman ansiosta. Studiokorjauksia materiaaliin ei yhtyeen mukaan ole tehty[3], kuten moniin live-albumeihin yleensä. Tämän päivän kriitikot antavat albumille vaihtelevaa kritiikkiä. Allmusic-sivuston arvostelija kritisoi albumia lähinnä sen kappalevalintojen johdosta.[8] Internet-kriitikko Mark Prindle kuvailee albumin äänimaisemaa ”surullisen mutaiseksi”, mutta kehuu yhtyeen soittoa.[9] Progarchives-sivuston arvostelija sanoo albumia ”yhdeksi kaikkien aikojen parhaista live-albumeista” ja kehuu yhtyeen olevan albumilla ”luovuutensa huipulla” ennen siirtymistä ”kaupalliseen rockiin”.[10]

CD-julkaisut muokkaa

Albumin varhaisissa CD-painoksissa on ”EQ”- eli äänentaajuusvirhe kappaleen 5 alussa. CD-versioissa albumi on yhdellä CD:llä ja alkuperäiset ”puolten vaihdoista” johtuvat häivytykset on peitetty yleisöäänillä. Albumi julkaistiin vihdoin remasteroituna vuoden 2012 The Columbia Albums Collection -boksilla.

Kappaleet muokkaa

A-puoli muokkaa

  1. The Subhuman – 7.30 (säv. E. Bloom, S. Pearlman)
  2. Harvester of Eyes – 4.55 (säv. D. Roeser, E. Bloom, R. Meltzer)
  3. Hot Rails to Hell – 5.55 (säv. J. Bouchard)

B-puoli muokkaa

  1. The Red and the Black – 4.33 (säv. A. Bouchard, E. Bloom, S. Pearlman)
  2. 7 Screaming Diz-Busters – 8.27 (säv. A. Bouchard, J. Bouchard, D. Roeser, S. Pearlman)
  3. Buck’s Boogie – 7.40 (säv. D. Roeser, A. Bouchard)

C-puoli muokkaa

  1. Then Came the Last Days of May – 4.35 (säv. D. Roeser)
  2. Cities on Flame With Rock and Roll – 4.08 (säv. S. Pearlman, D. Roeser, A. Bouchard)
  3. ME 262 – 8.47 (säv. E. Bloom, S. Pearlman)

D-puoli muokkaa

  1. Before the Kiss (A Redcap) – 5.05 (säv. A. Lanier, E. Bloom, D. Roeser, S. Pearlman)
  2. Maserati GT (I Ain’t Got You) – 8.59 (The Yardbirds -cover, säv. C. Carter)
  3. Born to Be Wild – 6.36 (Steppenwolf-cover, säv. M. Bonfire)

Singlejulkaisut muokkaa

  • ”Born to Be Wild” (studio) / ”Born to Be Wild” (live) (7″ single)

Nauhoituspaikat[11] muokkaa

Muusikot muokkaa

Tuotanto muokkaa

  • Sandy Pearlman ja Murray Krugman – tuottajat
  • Jack Douglas – miksaus ja nauhoitusteknikko
  • Howie Lindeman ja Rod O’Brian – nauhoitus
  • Aaron Baron, Tim Geelan, Kurt Kuntzel, Tom Scott, Jerry Smith ja Peter Weiss – nauhoitusteknikot
  • Greg Calbi – masterointi
  • Gerrard Huerta – kansitaide
  • Don Hunstein ja John Berg – valokuvaus

Arvosteluja muokkaa

Julkaisuhistoria muokkaa

  • 1975: Columbia, PG 33371, US, 2-LP
  • 1975: CBS, 88116, UK / EU, 2-LP
  • 1989: Columbia, CGK 33371, US, CD
  • 198?: Columbia, 467068 2, EU, CD
  • 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection -boksia, remasteroitu

Lähteet muokkaa

Blue Öyster Cult
Varsinaiset albumit
Muita julkaisuja
  • Black & Blue
  • Live 1976
  • Bad Channels
  • Summerdaze
  • St. Cecilia: The Elektra Recordings
  • God Save The Blue Öyster Cult From Themselves
  • The Columbia Albums Collection Sampler
Kokoelmia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=On_Your_Feet_or_on_Your_Knees&oldid=22274565”