Omulonga
Omulonga oli lyhyehkön aikaa (1874–1888) Suomen Lähetysseuran lähetysasemana Ambomaalla Ondongan kuningaskunnassa, sen itäosassa, nykyisessä Namibiassa. Siellä tapahtui Ambomaan ensimmäinen kastetilaisuus vuonna 1883.
| Omulonga | |
|---|---|
  Omulonga |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Namibia |
| Alue | Oshikoton alue |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
Omulongan perustaminen muokkaa
Omulongan lähetysaseman perustamisen aikaan suomalaiset lähetyssaarnaajat olivat kokeneet takaiskuja lännessä Uukwambin, Ongadjeran ja pohjoisessa Oukwanyaman kuningaskunnissa, ja lähetystyö oli olosuhteiden pakosta keskitettävä Ondongaan.[1]
Omulongan aseman perusti lähetyssaarnaaja Tobias Reijonen noin viisi kilometriä Omandongolta länsiluoteeseen. Paikan nimi merkitsee ‘virtaa’, ja siellä on sateiden sattuessa pohjoisesta etelään virtaava joki. Kuivana aikana paikalla on vain syvänne, jossa veden määrä vähitellen vähenee.[2]
Rakennusarkkitehtuuri kehittyy muokkaa
Päärakennus muokkaa
Omulongan aseman päärakennusta rakennettaessa Reijonen otti käyttöön leveät, koko rakennusta ympäröivät, puupylväillä tuetut, eräänlaiset verannat. Niiden ansiosta aurinko ei pääse paistamaan rakennuksen seiniin ja se pysyy näin ollen viileänä, ja toisaalta myöskään sateet eivät pääse piiskaamaan seiniä, jotka olivat poikkeuksetta tehty polttamattomasta tiilestä, sillä Ambomaan hiekka ei kestä polttamista.[3] Näistä verannoista tultiin aikaa myötä käyttämään ambokielistä nimitystä olupanda (alkuperäinen merkitys lienee ‘lattia’).[4] Verannaksi niitä ei juuri voinut kutsua, sillä niitä ei ollut varsinaisesti tarkoitettu oleskelua varten.
Koulurakennus muokkaa
Vuonna 1880 suomalaisten lähetysasemille ryhdyttiin rakentamaan koulurakennuksia. Ensimmäisenä valmistui koulu Omulongaan. Se vihittiin käyttöön 2. syyskuuta. Koulurakennus toimi myös kirkkona, ennen kuin lähetysasemille ruvettiin rakentamaan erityisiä kirkkorakennuksia. Omulongaan ei kirkkoa ehditty rakentaa, kun asema jo piti hylätä.
Toisin kuin muilla asemilla, Omulongassa ei lähetysasemaa ympäröinyt tiilimuuri.[5]
Skoglundien kohtalo muokkaa
Vuonna 1880 vietettiin Omulongan asemalla häitä. Jo vuonna 1871 Ambomaalle saapunut Gustaf Mauritz Skoglund sai morsiamensa Amalia Ingmanin, o.s. Stark, luokseen, ja häitä vietettiin 16. maaliskuuta. Viisi viikkoa häiden jälkeen tuore aviomies sairastui malariaan, ja 22. huhtikuuta 1881 hän kuoli 40 vuoden ikäisenä. Hänet haudattiin Omulongaan hänen leskensä toivomuksesta.
Skoglundin leski Amalia työskenteli aluksi Omulongan asemalla, erityisesti tyttöjen parissa, mutta 1882 hän meni naimisiin Reinin lähetyksen työntekijän Philipp Diehlin kanssa ja siirtyi reiniläisten palvelukseen.[6]
Ensimmäiset kasteet Ambomaalla muokkaa
Vuoden 1881 lopulla Ondongaan levisi tieto, että joitakin ambolaisia oli kastettu etelässä Omarurussa Hereromaalla. Nyt ambolaiset alkoivat ajatella, että kastettuja ei uhkaa viha henkien taholta. Vuoden 1882 joulujumalanpalveluksessa saarna näytti koskettavan muutamia nuoria ambolaisia aikuisia. Reijonen ryhtyi nyt valmistamaan heitä kasteelle ja päätti, että kaste tulisi tapahtumaan loppiaisena 1883. Tätä tilaisuutta varten kaikki Ambomaan suomalaiset tulivat Omulongaan.
Kastetut henkilöt olivat seuraavat:
- Moses Iimene
- Abraham Oshikongo
- Jakob Angula
- Elias Nangolo
- Tobias Negonya
- Johannes Nangombe
Koulurakennusta ei voitu käyttää siksi, että sitä ei vielä ollut viimeistelty. Näin ollen tämä tapahtuma järjestettiin päärakennuksen salissa. Yleisö sai seurata tätä kastetta ulkoa käsin. Jotkut mutisivat, että “Nyt pidetään miesten täysi-ikäisyysjuhlaa, eikä se ole hyvä.” Kastettavista jokainen lausui uskontunnustuksen.
Seuraavat kasteet tapahtuivat samana vuonna Omandongolla ja puolitoista vuotta myöhemmin Olukondassa.[7]
Lähetyssaarnaajat poistuvat muokkaa
Itäinen Ondonga, jossa Omulonga samoin kuin Omandongo sijaitsivat, kuului Ondongan perintöruhtinaan hallitsemaan alueeseen. Tämän itsevaltaisen käytöksen vuoksi joutuivat suomalaiset pakenemaan hänen alueeltaan hylkäämään syys-lokakuun vaihteessa 1888 (ks. Omandongo). Valkoiset saivat jopa pelätä henkensäkin edestä. Turvaa etsittiin läntisestä Ondongasta kuningas Kambonden luota.[8]
Paluuta harkitaan muokkaa
Seuraavana vuonna, 1889, harkittiin paluuta Nehalen alueelle itäiseen Ondongaan. Nehale ja Kambonde kuitenkin joutuivat jopa aseelliseen konfliktiin, joka tosin päättyi pian ammusten puutteeseen. Elokuussa tuli vielä tieto siitä, että Nehale suunnitteli lähetyssaarnaajien surmaamista ja heidän asemiensa ryöstämistä siitä syystä, että hän ajatteli näillä olevan paljonkin ampumatarvikkeita.
Nyt suunnitelmat Nehalen alueelle palaamisesta hylättiin, ja uuden lähetysaseman paikaksi valittiin Kambonden alueelta Ondangwa, jota August Pettinen ryhtyi rakentamaan.[9]
Omandongo ja Omulonga jäivät näin sivuaseman asemaan, mikä tarkoitti sitä, että niissä pidettiin ajoittain jumalanpalveluksia, mutta vakituisesti eivät lähetyssaarnaajat enää tulleet näihin paikkoihin asumaan. Aluksi oli jopa niin, että suomalaiset eivät tälle alueelle uskaltautuneet ensinkään, vaan ambolaiset joutuivat itse pitämään jumalanpalvelukset.[10]
Lähetysjohtajan vierailu muokkaa
Vuonna 1900 Lähetysseuran lähetysjohtajan Jooseppi Mustakallion vieraillessa tarkastusmatkalla Ambomaalla hän toimitti myös Omulongassa seurakunnan ja koulun tarkastuksen.[11]
Omulongaan haudattu suomalainen muokkaa
- Gustaf Mauritz Skoglund (1840–1880)[12]
Lähteet muokkaa
- Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
Viitteet muokkaa
- ↑ Peltola 1958, s. 51–55.
- ↑ Peltola 1958, s. 62, 78.
- ↑ Peltola 1958, s. 78.
- ↑ Toivo Emil Tirronen: Ndonga-English Dictionary, s. 331 Oshinyanyangidho shongeleki ELCIN. Oniipa, 1986.
- ↑ Peltola 1958, s. 77–79.
- ↑ Peltola 1958, s. 68–70.
- ↑ Peltola 1958, s. 83–84.
- ↑ Peltola 1958, s. 90–91.
- ↑ Peltola 1958, s. 90–93.
- ↑ Peltola 1958, s. 109, 116.
- ↑ Peltola 1958, s. 131.
- ↑ Peltola 1958, s. 68, 260.