Omatoimikirjasto
Omatoimikirjasto on kirjasto, jota asiakas voi käyttää itsenäisesti varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella. Osaan omatoimikirjastoista ei jää henkilökuntaa kirjaston yleisen aukioloajan jälkeen, mutta tiloja valvotaan kameroiden avulla. Omatoimikirjaston palvelut sisältävät yleensä lainauksen, palautuksen, asiakastietokoneiden käytön, lehtisalin ja kokoustilojen käytön.
Omatoimikirjastojen toiminta muokkaa
Omatoimikirjastojen tarkoituksena on järjestää kansalaisille kirjastopalveluita ilman, että lainaukseen, palautukseen tai muihin palveluihin vaadittaisiin henkilökuntaa. Kirjastossa saattaa olla muutama työntekijä, jotka hoitavat kokoelmaa ja muita välttämättömiä töitä kirjaston toimivuuden kannalta esimerkiksi yhteistyö koulujen kanssa. Omatoimikirjastojen toiminta on mahdollista myös normaalien aukioloaikojen ulkopuolella ja useat kirjastot ovat kaksinkertaistaneet aukioloaikoja.
Tekniikan automatisointi on omatoimikirjastoissa yleistä ja esimerkiksi tilojen valot usein ajastetaan. Nämä automatisoinnit lisäävät mahdollisuuksia erilaisiin toteutuksiin, jopa tiloihin, joista ei löydy erillisiä valokatkaisijoita. Asiakas pääsee asioimaan kirjastoissa omalla kirjastokortillaan ja siihen asetetulla pin-koodilla. Omatoimikirjastot voivat asettaa käytölle ikärajoituksia (15–16 vuotta), mutta myös ikärajattomia kirjastoja on käytössä.
Omatoimikirjastot pyrkivät asettamaan kaikki yleiselle kirjastolle normaalisti kuuluvat palvelut asiakkaiden saataville, vaikka kirjasto olisikin jo kiinni. Kirjastoissa käytössä olevat omatoimipalvelut on kohdennettu kirjastokohtaisesti. Esimerkiksi kirjastossa voi olla käytössä aineiston lainaus ja palautus, mutta varatun aineiston nouto saattaa vaatia kirjaston henkilökuntaa. Lehtiosasto on yksi esimerkki palvelusta, joka on saatettu karsia pois tai sen aineisto ei ole lainattavissa omatoimiaikana.[1]
Omatoimikirjastojen yksi tärkeä osa-alue on niiden valvonta, joka mahdollistaa itsenäisen toiminnan. Kaikissa omatoimikirjastoissa on käytössä valvontakamerat ja portit, jotka käy läpi asiakkaan lainatun, tai lainaamatta jääneen aineiston ja ilmoittaa mahdollisesta varkaudesta. Useiden omatoimikirjastojen ovet tallentavat tiedot asiakkaan käyttämästä kirjastokortista jonka avulla voidaan selvittää esim. tuhoutuneen aineiston korvausvelvollinen.[2]
Omatoimikirjastojen synty muokkaa
Omatoimikirjastotoiminta alkoi Tanskassa vuonna 2004. Ensimmäinen Tanskan omatoimikirjasto oli Silkeborgin kirjasto. Toiminta sai alkunsa, kun alueen pienissä paikalliskirjastoissa haluttiin säästää henkilöstökuluista, mutta silti palvella alueen asukkaita. Näin syntyi ajatus siitä, että asiakkaat pääsisivät omatoimisesti käyttämään kirjastoa. Idean kokeiluun saatiin rahoitusta kirjastoviranomaisilta ja tarvittava teknologia kehitettiin yhteistyössä innovaatioyritys Corduran kanssa.
Kun kuntauudistusten myötä myös kirjastopalveluja alettiin keskittää ja pienempiä sivukirjastoja sulkea, syntyi huoli siitä, olivatko kirjastopalvelut enää tasavertaisesti kaikkien saavutettavissa. Vuonna 2009 kirjastoviranomaiset tarjosivat avustuksia omatoimikirjastojen kehittämiseen. Tämän seurauksena syntyi 40 uutta omatoimikirjastoa, ja kehitys on jatkunut edelleen. Vuonna 2013 450:stä tanskalaisesta kirjastosta 180 olivat omatoimikirjastoja.[3]
Tanskasta omatoimikirjastot levisivät Ruotsiin ja Norjaan. Ruotsin ensimmäinen omatoimikirjasto, Lundissa sijaitseva Veberödin lähikirjasto, aloitti toimintansa vuonna 2009 ja se oli vuoteen 2011 asti Ruotsin ainoa omatoimikirjasto. Hitaan alun jälkeen toiminta alkoi kuitenkin levitä, ja vuonna 2015 omatoimikirjastoja löytyi 53 Ruotsin kunnasta. Toisin kuin Tanskassa, omatoimikirjastot eivät Ruotsissa olleet vaihtoehto kirjastoyksikön lakkauttamiselle, vaan keino lisätä kirjastojen aukioloaikoja ja kokoelman saavutettavuutta.[4]
Omatoimikirjastot Suomessa muokkaa
Suomen ensimmäinen itsepalveluperiaatteeseen perustuva omatoimikirjasto aloitti toimintansa Hämeenlinnan Jukolan lähikirjastossa 23. huhtikuuta 2012, kun alueen kirjasto päätettiin muuttaa osittaiseksi itsepalvelukirjastoksi pilottihankkeena vuosina 2011–2012, jonka rahoittivat Hämeenlinnan kaupunki sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Jukolan omatoimikirjaston esikuvana toimi ruotsalaisen Veberödin lähikirjasto Lundissa, jossa kirjaston aukioloaikoja laajennettiin silloinkin kun henkilökuntaa ei ollut paikalla.[5]
Jukolan kirjaston auettua myös muut suomalaiset kirjastot kiinnostuivat omatoimikirjastojen perustamisesta ja omatoimikirjastojen lukumäärä oli siitä lähtien tasaisessa nousussa. Syksyllä 2014 Suomen kirjastoseuran Kirjastolehden toteuttamassa tutkimuksessa havaittiin, että 51 toimipisteessä oli toiminnallinen omatoimikirjasto tai sellaisen perustamista oltiin suunnittelemassa.[6] Turun Ilpoisten omatoimikirjastossa oli samana vuonna asetettu 15 vuoden ikäraja estämään omatoimikirjaston käyttö lapsilta, mutta koska kirjaston ensimmäisen vuoden aikana ei ollut ilmennyt minkäänlaisia järjestyshäiriöitä, ikärajan katsottiin olevan ristiriidassa Suomen Kirjastolain arvojen kanssa ja ikäraja täten poistettiin.[7]
Muiden suomalaisten kirjastojen automatisointi tapahtui Jukolan omatoimikirjaston lailla kulunvalvontajärjestelmillä sekä valvontakameroilla. Kirjastojen aukioloaikoja laajennettiin vähentämättä työntekijöiden määriä.
Kirjastot.fi on tilastoinut omatoimikirjastojen toimintaa vuodesta 2014 lähtien. Suomessa oli tilastovuoden 2017 mukaan 114 kuntaa, joissa on omatoimikirjastoja. Espoon kaupungilla oli vuoden 2017 kattavimmat omatoimikirjastojen aukiolotunnit koko maassa ja Oulun kaupungilla eniten omatoimikirjastojen toimipisteitä.[8] Kirjastojen itsepalvelutuntien aukioloajat laskettiin omatoimikirjastotoiminnaksi.
| Kaupunki | Vuoden 2017 aukiolotunnit | Toimipisteiden lukumäärä |
|---|---|---|
| Espoo | 33 567 | 8 |
| Turku | 24 545 | 6 |
| Oulu | 18 219 | 10 |
| Tampere | 16 000 | 3 |
| Lahti | 12 317 | 3 |
Omatoimikirjastojen osuus Suomen kirjastojen palveluajasta muokkaa
Tunteja vuosittain[9]
Käsitteistä muokkaa
Kirjastoalalla ja mediassa termit omatoimipalvelut ja omatoimikirjastot ovat olleet käytössä laajasti.[10] Myös laajennettu aukiolo on vakiintumassa oleva termi. Omatoimiaika-käsitettä käytetään mm. Suomen yleisten kirjastojen virallisissa tilastoissa.[11]
Englanniksi omatoimikirjastoista voidaan käyttää termejä open library tai self service library. Ruotsissa käytetty käsite meröppet tai meröppna bibliotek korostaa kirjaston aukioloaikojen laajenemista.[10]
Joskus voidaan käyttää myös käsitettä itsepalvelukirjasto, mutta yleisesti sillä on pyritty viittaamaan kirjaston käyttäjien itsepalveluun henkilökunnan läsnä ollessa ja kirjaston aukioloaikojen puitteissa, joten se selvästi eroaa omatoimikirjastojen ideasta.[10]
Uhat ja käyttökokemukset muokkaa
Omatoimikirjastoilla on ollut positiivinen vastaanotto sekä kirjaston henkilökunnan että asiakkaiden osalta. Toiminnalla on ollut aukiolotunteja lisäävä vaikutus, joka on mahdollistanut kirjaston käytön suuremmalle yleisölle.[12] Omatoimikirjastomallin toivotaan jopa pelastavan kirjastot, jotka ovat lakkautusuhan alla. Sen suurimmiksi haittavaikutuksiksi ovat osoittautuneet meteli ja ilkivalta, mutta näitäkin on saatu hillittyä lisätyn valvonnan avulla.[13]
Lähteet muokkaa
- ↑ Puranen, S.: Omatoimikirjastoselvitys : Case: Äänekosken kaupunginkirjasto, s. 9. Opinnäytetyö. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu, 2016. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.4.2018).
- ↑ Yle uutiset: Tulevaisuuden kirjaston ovet avaa kortti ja tunnusluku yle.fi. 5.3.2014. Viitattu 4.4.2018. (suomeksi)
- ↑ Holmgaard Larsen, J.: Open Libraries in Denmark. Scandinavian Library Quarterly, 2013, 46. vsk, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.3.2018. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Puranen, S.: Omatoimikirjastoselvitys : Case: Äänekosken kaupunginkirjasto, s. 12. Opinnäytetyö. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu, 2016. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.4.2018).
- ↑ Ollikainen, S.: ”Jukolan lähikirjasto”, Kohti omatoimisempaa kirjastoa - itsepalvelun kehitys suomalaisissa kirjastoissa, s. 19. Opinnäytetyö. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.4.2018).
- ↑ Elenius, L.: Kirjasto ilman henkilökuntaa Verkkolehtiartikkeli. 09.01.2015. Helsinki: Kirjastolehti. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Puranen, S.: Omatoimikirjastoselvitys : Case: Äänekosken kaupunginkirjasto, s. 13. Opinnäytetyö. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu, 2016. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.4.2018).
- ↑ a b Kirjastot.fi: Yleisten kirjastojen vuoden 2017 toimintatilastot (Verkkosivu) tilastot.kirjastot.fi. 03.04.2017. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Suomen yleisten kirjastojen tilastot tilastot.kirjastot.fi. Viitattu 5.1.2022.
- ↑ a b c Mustikkamäki, M.: Selvitys Suomen yleisten kirjastojen omatoimipalvelujen toteutumisesta 2015 (PDF) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 4/2015. 2015. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Arkistoitu 14.4.2018. Viitattu 26.3.2018.
- ↑ Puranen, S.: Omatoimikirjastoselvitys : Case: Äänekosken kaupunginkirjasto, s. 9–10. Opinnäytetyö. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu, 2016. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.4.2018).
- ↑ Blomqvist, J.: Henkilökunnan kokemuksia omatoimikirjastoista, s. 51-54. Opinnäytetyö. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.4.2018).
- ↑ Blomqvist, J.: Henkilökunnan kokemuksia omatoimikirjastoista, s. 38-41. Opinnäytetyö. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.4.2018).
Aiheesta muualla muokkaa
- Video - Omatoimikirjaston käyttö
- Kirjastokaista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirjastolehti