Omagh’n pommi-isku

terrori-isku Pohjois-Irlannissa 1998

Omagh’n pommi-isku oli Real Irish Republican Armyn autopommi-isku, jossa kuoli 29 ja yli 200 haavoittui, 15. elokuuta 1998 Omagh’ssa, Pohjois-Irlannissa. Isku tehtiin vain muutama kuukausi Pitkänperjantain sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Omagh’n pommi-isku
Muistomerkki tapahtumapaikalla
Muistomerkki tapahtumapaikalla
Paikka Omagh, Pohjois-Irlanti
Kohde Oikeustalo Omagh'ssa
Ajankohta 15. elokuuta 1998
15.10
Iskutyyppi autopommi
Kuolleita 29
Haavoittuneita aluksi 220, myöhemmin ilmoitettiin yli 300:sta
Epäilty/epäillyt Real Irish Republican Army

Tapahtumien kulkuMuokkaa

13. elokuuta vuosimallin 1998 Vauxhall Cavalier varastettiin Carrickmacrossista, Monaghanin kreivikunnasta Irlannin tasavallan puolelta. Autossa oli kiinni Irlannin rekisterikilvet Donegalin kreivikunnasta, mutta niiden tilalle vaihdettiin väärennetyt pohjoisirlantilaiset kilvet. Autoon lastattiin noin 230 kilogrammaa lannoitteista valmistettua räjähdettä.[1]

15. elokuuta auto ajettiin rajan yli Omagh’han tiesulkujen varalta edellä ajaneen toisen auton perässä, ja kello 14.19 se pysäköitiin Omagh’n Market Streetille; alkuperäiseksi kohteeksin suunnitellun Omagh’n oikeustalon edestä ei ollut löytynyt pysäköintitilaa.[2] Tekijät asettivat ajastimen räjäyttämään räjähteen 40 minuutin kuluttua.

Noin 14.30 tekijät soittivat kolme puhelua varoittaakseen pommista käyttäen koodisanoja ”Martha Pope”; samoja sanoja oli käytetty Real IRA:n tekemässä pommi-iskussa Banbridgessä kaksi viikkoa aikaisemmin. Puhelut soitettiin puhelinkopeista viereisestä Armagh’n kreivikunnasta. Ensimmäinen puhelu soitettiin Ulster Television -televisiokanavan toimitukseen, ja siinä sanottiin: ”There's a bomb, courthouse, Omagh, main street, 500lb, explosion thirty minutes” (”On pommi, oikeustalo, Omagh, pääkatu, 500 paunaa, räjähdys 30 minuuttia”). Minuuttia myöhemmin kanavalle soitettiin toinen varoitus sanoin: ”Bomb, Omagh town, fifteen minutes” (”Pommi, Omagh’n kaupunki, 15 minuuttia”). Seuraava puhelu soitettiin Samaritans-hyväntekeväisyysjärjestön Colerainen toimistoon, ja siinä varoitettiin, että pommi räjähtäisi Omagh’n ”pääkadulla” (”main street”) ”noin 200 jaardin” (180 metrin) päässä oikeustalolta. Puheluiten vastaanottajat välittivät tietonsa poliisille.[2][3][4]

Poliisi oli alkanut evakuoida oikeustalon ympäristöä kun pommi räjähti. Varoitukset olivat kuitenkin epäselviä; pommi ei sijainnut oikeustalolla, eikä Omagh’ssa ole ”Main Street” -nimistä tietä. Tämän vuoksi poliisit olivat siirtäneet väkeä oikeustalolta lähemmäksi pommia.[1][4]

Pommi räjähti kello 15.04. Räjähdyksen autosta repimät sirpaleet sekä itse räjähdyksen luoma tulipallo ja paineaalto tappoivat 21 ihmistä välittömästi. Kahdeksan kuoli sairaalassa tai matkalla sinne. Räjähdys tuhosi liikkeiden julkisivuja ja loi paksun savu- ja pölypilven. Räjähdyksen hajottamista vesiputkista virtasi kadulle vettä, joka värjäytyi uhrien verestä punaiseksi.[3][5][6]

Räjähdyksessä loukkaantuneita vietiin ensiksi kahteen lähialueen sairaalaan, mutta niiden täyttyessä ihmisiä alettiin kuljettaa myös Belfastin ja Derryn sairaaloihin. Paikallinen vapaa-ajankeskus toimi tukikohtana uhrien omaisille ja sukulaisille, ja läheinen armeijan tukikohta toimi väliaikaisena ruumishuoneena.[7][8]

29 kuolonuhrista 18 oli katolisia (mukaanlukien kaksi espanjalaista), kymmenen protestantteja ja yksi englantilainen mormoni. Nuorimmat uhrit olivat 1-vuotiaat Brenda Devine ja Maura Monaghan, vanhin 65-vuotias Mary Grath. Kahdeksan uhreista oli alle 18-vuotiaita. Uhreista viimeisenä kuoli 61-vuotias Seán McGrath vietettyään sairaalassa kolme viikkoa kriittisessä tilassa.[6]

ReaktiotMuokkaa

Pommi-isku johti yleiseen paheksuntaan tasavaltalaisterroristeja kohtaan ja Pohjois-Irlannin rauhanprosessin tukemiseen niin Irlannissa ja Yhdistyneess kuningaskunnassa kuin kansainvälisestikin.[9] Yhdistyneen kuningaskunnan silloinen pääministeri Tony Blair tuomitsi iskun ja kutsui sitä ”kauhistuttavan julmaksi ja pahaksi teoksi”. Kuningatar Elisabet II esitti surunvalittelunsa uhrien omaisille, kun taas Walesin prinssi Charles kävi tapahtumapaikalla ja puhui omaisten kanssa.[10] Surunvalitteluja esittivät myös paavi Johannes Paavali II sekä Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton.[7]

Pohjois-Irlannissa toimivien nationalistipuolueiden johtajat, Social Democratic and Labour Partyn John Hume sekä Sinn Féinin Martin McGuinness ja Gerry Adams, tuomitsivat iskun.[11][12]

OikeusprosessiMuokkaa

22. syyskuuta 1998 Irlannin ja Pohjois-Irlannin poliisit pidättivät 12 miestä, jotka kuitenkin vapautettiin ilman syytteitä. Helmikuussa 1999 poliisi kuulusteli ainakin seitsemää ihmistä.[13] Louthin kreivikunnasta kotoisin olevaa rakennusmies ja pubinomistaja Colm Murphyä vastaan nostettiin syytteet, joita käsiteltiin Irlannin erityisrikostuomioistuimessa vuonna 2002. Hänet tuomittiin 14 vuoden vankeuteen. Vuonna 2005 Irlannin rikosvalitustuomioistuin kuitenkin kumosi tuomion sillä perusteella, että poliisit olivat väärentäneet kuulustelupöytäkirjoja, ja alemmassa oikeusasteessa Murphyn aikaisemmat tuomiot oli otettu väärin huomioon.[14]

Vuonna 2006 Armagh’n kreivikunnasta kotoisin olevaa sähkömies Sean Hoeyta vastaan nostettiin Belfastin kruununoikeudessa syytteet 29 murhasta sekä terrorismiin ja räjähteisiin liittyvistä rikoksista. Hänet todettiin syyttömäksi vuonna 2007.[15][16]

Vuonna 2001 Pohjois-Irlannin poliisioikeusasiamies Nuala O’Loan julkaisi raportin, joka kritisoi poliisin toimintaa iskun tutkinnassa. Sen mukaan poliisi oli jättänyt huomiotta aiemmat varoitukset pommi-iskusta, ja että oikeusasiamiehen tutkinnassa poliisit olivat toimineet vastahakoisesti ja defensiivisesti. Pohjois-Irlannin poliisiyhdistys yritti oikeusteitse estää raportin julkaisemisen.[17]

LähteetMuokkaa

  1. a b Who bombed Omagh? (Transkripti) Panorama. BBC. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  2. a b Mooney, John; O'Toole, Michael: Black Operations: The Secret War Against the Real IRA. Maverick House, 2004. ISBN 0-9542945-9-9. (englanniksi)
  3. a b The Queen -v- Sean Hoey [2007 NICC 49] 20. joulukuuta 2007. Pohjois-Irlannin kruununoikeus. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  4. a b Omagh bomb warnings released 18. elokuuta 1998. BBC. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  5. GCHQ 'monitored Omagh bomb calls' 14. syyskuuta 2008. BBC. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  6. a b Wesley Johnston: Those who died in the Omagh bomb, 15 August 1998 wesleyjohnston.com. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  7. a b Martin Melaugh: Main Events surrounding the bomb in Omagh CAIN Archive - Conflict and Politics in Northern Ireland.. Ulster University. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  8. Henry McDonald: Ulster carnage as bomb blast targets shoppers The Guardian. 16. elokuuta 2021. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  9. Kevin Connolly: How the Omagh case unravelled 20. joulukuuta 2007. BBC. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  10. Sad memories for Prince in Omagh 18. elokuuta 1998. BBC. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  11. T.R. Reid: Car Bomb Kills 28 in Northern Ireland Washington Post. 16. elokuuta 1998. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  12. Sinn Fein condemnation 'unequivocal' 16. elokuuta 1998. BBC. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  13. Timeline: Omagh bombing The Guardian. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  14. Relatives disappointed with Omagh ruling 21. tammikuuta 2005. RTÉ. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  15. Sickness halts Omagh trial The Guardian. 6. syyskuuta 2006. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  16. Man not guilty of Omagh murder news.bbc.co.uk. 20. joulukuuta 2007. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)
  17. Omagh bomb report 'grossly unfair' 12. joulukuuta 2001. BBC. Viitattu 26. elokuuta 2021. (englanniksi)