Wikipedia

Olympos (peli)

suomalainen postipeli

Olympos oli suomalaisen Midnight Sun Gamesin (MSG) kehittämä strategiapeli, jota pelattiin postipelinä. Olympos-pelejä pelattiin vuodesta 1992 ainakin 2000-luvun alkupuolelle asti.

Olympoksen kansikuva

Olympos sijoittui antiikin Kreikkaan. Jokainen pelaaja ohjasi kreikkalaista kaupunkivaltiota ja huolehti sen taloudesta, kulttuurista, sotavoimista sekä suhteesta jumaliin. Pelin saattoi voittaa joko kulttuuri- tai sotilasvoiton turvin.

Ensimmäisten pelien epätasapainoisuuksien korjaamisen jälkeen Olympoksesta povattiin kansainvälistä menestyjää. Lisensointia povattiin Itävaltaan ja Australiaan. Lopulta peli lisensoitiin brittiläiselle Rhann Postal Gamesille, joka pyöritti peliä englanniksi koko Euroopan alueella.

Historia muokkaa

Olympoksen kehittänyt Midnight Sun Games (MSG) sai alkunsa kontiolahtelaisesta yläaste- ja lukioikäisestä kaveriporukasta. Jussi Holopaisen ja Janne Pölösen ympärille ryhmittynyt porukka pelasi ahkerasti tietokone- ja lautapelejä. Brittiläisten pelilehtien kautta ryhmä kiinnostui play-by-mail- (PBM) eli postipeleistä ja osallistui englantilaisiin ja saksalaisiin peleihin.[1] Viimeinen sysäys kohti postipelejä saatiin kun Holopainen ja Pölönen lukivat vuonna 1988 Jyrki Kasvin Mikrobittiin kirjoittaman jutun ulkomaisista postipeleistä;[2][3] myöhemmin Kasvi päätyi itse pelaamaan Olymposta.[4] Kun Holopainen ja Pölönen muuttivat opiskelemaan Ouluun, perustettiin avoin yhtiö MSG vuoden 1992 keväällä pyörittämään vastaavanlaisia postipelejä Suomessa.[1] Kyseessä oli ensimmäinen suomalainen postipeliyritys,[1] joskin Suomessa oli toiminut jo aiemmin Suomen PBM-seura.[5] Holopainen ja Pölönen kävivät läpi peli-ideoitaan ja lopulta päätyivät antiikin Kreikka -teemaiseen Olympokseen.[6] Ratkaisu oli luonteva, koska molemmat olivat roolipelitaustansa vuoksi kiinnostuneita historiasta ja erityisesti Pölönen juuri antiikin ajasta. Varsinaista pelinkehityskokemusta kummallakaan ei ollut, mutta Holopainen osasi tietokoneohjelmointia. Kaverukset kokeilivat erilaisia sääntövariaatioita aluksi ilman peliohjelmistoa ja sitten Holopaisen suunnitteleman peliohjelmiston kanssa.[7] Monimutkaisen Olympoksen suunnittelu veikin paljon aikaa. Vasta myöhemmin keksitty, yksinkertaisempi Teknocide-peli ehti valmistua ensin.[6]

MSG:n ensimmäiset pelit pääsivät käyntiin elokuun puolivälissä 1992.[8] Teknisiä ongelmia ratkottiin sitä mukaa kun niitä ilmeni. Ensimmäisestä virallisesta pelistä kehittyikin eräänlainen alfatestaus, jonka myötä tekijät saivat paljon palautetta.[7] Erityisesti pelin rajattoman kasvun sallinut talousjärjestelmä oli aluksi pahasti epätasapainossa.[7][9] Alkuvaiheen peleissä peliohjelmistossa oli vielä ohjelmointivirheitä, jotka saattoivat aiheuttaa parin päivän viivytyksiä kierrosten loppuunsaattamiseen.[10] Myös pelin sääntöjä hiottiin pelikertojen myötä.[7] Vuosi MSG:n perustamisen jälkeen käynnissä oli jo kolme samanaikaista Olympos-peliä ja yritys kertoi palkkaavansa lisää pelinjohtajia hoitamaan Olympos- ja Austerlitz-pelejä.[1][8] Olympos keräsi kehuja brittiläisessä alan Flagship-lehdessä ja oli säännöllisesti mukana sen maailmanlaajuisessa postipelien listauksessa.[6][11] Sille povattiin kansainvälistä menestystä ja lisensointia yritettiin muun muassa Itävaltaan ja australialaiselle The Australian Wizard -yritykselle.[6][12][13] Olympos lisensoitiin lopulta vuonna 1993 brittiläiselle Rhann Postal Gamesille, joka pyöritti pelin englanninkielistä versiota eurooppalaiselle yleisölle.[14] MSG:n lopetettua Olympos-pelit Suomessa niitä jatkoi vuonna 1997 rekisteröity, niin ikään oululainen yritys Divisio Tactica.[11][15][16] Pelejä pelattiin ainakin vielä 2000-luvun alussa.[17] Olympokseen liittyvää materiaalia on esillä Suomen pelimuseossa.[18]

Pelaaminen muokkaa

 
Pelin kartta. Pelaaja on värittänyt sille vallitsevan pelitilanteen.
 
 
Olymposta pelattiin lähettämällä pelinjohtajalle käskylomake. Paluupostissa saapui kierrosraportti.

Olympos oli strateginen postipeli, jossa pelaajien ohjaamat kaupunkivaltiot kamppailivat antiikin Kreikan johtajuudesta.[18] Peliin saattoi osallistua 50 pelaajaa,[6] yksi kutakin kreikkalaista kaupunkivaltiota kohden.[7] Pelaajien edustamat valtiot oli numeroitu välillä 1–50.[19] Jokainen valtio oli tunnistettavissa kirjeenvaihdossa ja käskyissä tämän numeron avulla koko loppupelin ajan. Olymposta pelattiin realistisella Kreikan kartalla ja pelaajat saivatkin karttapohjan, jolle saattoivat merkitä kulloisenkin pelitilanteen.[19] Tarpeen tullen peliä voitiin pelata myös vajaalla ryhmällä, jolloin karttaa voitiin supistaa.[10] Pelin alussa pelaajat saivat myös ohjekirjan.[20]

MSG toimi pelinjohtajana. Kuten muissakin postipeleissä, pelinjohtajan rooli rajoittui pelin tekniseen pyörittämiseen eikä roolipelien tapaan tarinan edistämiseen. MSG syötti pelaajien lähettämät käskyt peliohjelmistolle ja postitti pelaajille kierrosraportit ja uutiskirjeen.[1]

Olymposta pelattiin postittamalla pelinjohtajana toimivalle MSG:lle käskylomake, joka sisälsi pelaajan siirrot.[21] Säännöt olivat monipuoliset ja valittavissa oli lukuisia käskyjä.[10] Uusi käskylomake saapui pelaajalle aina edellisen kierroksen kierrosraportin kanssa postissa.[21] Yksi kierros Olympos-peliä kesti kaksi viikkoa. Kierroksen viimeisenä päivänä pelinjohtaja syötti käskylomakkeet peliohjelmistoon ja tulosti pelaajien henkilökohtaiset kierrosraportit. Raportit pyrittiin postittamaan viimeistään seuraavana päivänä.[22] Kierrosraportteihin koostettiin pelattavan valtion kaikki tiedot sekä edellisen kierroksen tapahtumat. Näin pelaaja pystyi näkemään antamiensa käskyjen vaikutuksen peliin. Myös yleinen pelitilanne ja kulloisetkin sijoitukset kävivät ilmi raporteista, sillä ne sisälsivät listat kymmenestä parhaiten sotilaallisesti ja kulttuurillisesti pärjäävästä valtiosta. Pelinjohtaja saattoi lisätä kommentteja raportteihin. Myös pelaajan MSG:lle tilittämien maksujen riittävyys näkyi raporteista,[22] mikä oli tärkeää koska tyypillisesti jokainen kierros maksoi erikseen.[23] Kierrosraportit oli kirjoitettu lyhentein, jotta raportit eivät venyisi erittäin pitkiksi. Lyhenneltyjen raporttien tulkinta vaati kuitenkin mielikuvitusta. Esimerkiksi raportin kohta "T/K/125/3" on tulkittavissa: "keskisuuri (K) Arekselle (3) pyhitetty temppeli (T), jonka koristeluun on käytetty 125 yksikköä jalometalleja". Ilman lyhentämistä Ateenan kaltaisen suuren valtion kierrosraportti olisi yli sata sivua.[4]

Pelaajan täytyi huolehtia tuotannosta, kaupasta, diplomatiasta, maa- ja merisodankäynnistä, kulttuurista, taiteesta, filosofiasta ja tieteestä. Myös kreikkalaista mytologiaa edustavat jumalat oli pidettävä suosiollisina.[7] Joka kahdeksas pelikierros käytiin Olympian kisat, joiden aikana ei voinut sotia. Jumalten suosio vaikutti valtioiden menestykseen kisoissa.[24] Erityisen tärkeitä pelissä olivat kaupankäynti ja laivastot. Koska pelin edetessä talous ei pysynyt väestönkasvun perässä, oli alueiden valloittaminen lähes väistämätöntä.[7] Tässä mielessä peli muistuttaakin Civilization-tietokonepelisarjaa.[9]

Paitsi pelinjohtajan kanssa, pelaajat saivat viestitellä myös keskenään, mihin peli kannusti. Pelaajat saattoivat lähettää toisilleen kirjeitä tai soittaa puhelimella. Pelaajien keskeinen diplomatia olikin varsin tärkeässä roolissa. Diplomatian avulla pelaajat saattoivat saada toisistaan kauppakumppanit tai sotilasliittolaiset. Sopimukset – ja niiden pettäminen – kuuluivat pelin viehätykseen.[18] Likaisia keinoja käytettiin, joskin niitä myös halveksuttiin.[25] Olympoksen pelaajat muun muassa lähettivät toisilleen väärennettyjä, toisten pelaajien nimissä lähetettyjä kirjeitä.[26] Esimerkiksi eräässä pelissä tällaisten väärennösten selvitteleminen harhautti pelaajia tarpeeksi, jotta niiden lähettäjä saattoi aloittaa suurhyökkäyksen hämmennyksen turvin.[25] Tunnistaakseen väärennettyjä kirjeitä jotkut pelaajat pyysivät toisiltaan käsialanäytteitä.[26]

Pelin edetessä häviöllä olevat pelaajat jättäytyivät usein pois, jottei heidän tarvitsisi maksaa kierrosmaksuja. Jäljelle jääneiden pelaajien kesken käynnistyi armoton juonittelu, kunnes voittaja tai voittajat olivat selvillä.[27] Peli saattoi kestää hyvinkin pitkään, esimerkiksi kolme vuotta.[17] Pelin saattoi voittaa pääsemällä johtavaksi sotilas- tai kulttuurivaltioksi eli saavuttaa joko "spartalainen sotilasmahti tai Ateenan kulttuuri".[27][28] Useat parametrit väestöstä jumalten suosioon vaikuttivat voittoehtoihin. Voittaja sai laatia kaikille pelaajille lähetettävän voittojulistuksen. Ne olivat usein voittajan näkökulmasta kirjoitettuja historiikkeja, joissa kerrattiin pelin tärkeimpiä tapahtumia.[27] Pelaajat eläytyivät rooleihinsa vaihtelevalla intensiteetillä, mutta esimerkiksi MSG:n julkaisema Postisoturi-lehti antoi ohjeita ajanmukaisen kreikkalaisen tai roomalaisen nimen valitsemiseen.[29]

Pelin maksut vaihtelivat peleittäin jonkin verran. Esimerkiksi vuonna 1993 pelin aloitusmaksu oli 30 mk (7,3 €). Aloitusmaksun hinnalla pelaaja sai omakseen ohjekirjan ja sai pelata kaksi ensimmäistä kierrosta ilman lisämaksuja.[30][6] Jokainen lisäkierros maksoi 12 mk (2,9 €). Peli saattoi kestää esimerkiksi 50 kierrosta, joten hintaa yhdelle pelille saattoi kertyä 620 mk (150 €). Aloitus- ja kierrosmaksut vastasivat pelin monimutkaisuutta, joten Olympos oli kalliimpi kuin esimerkiksi Teknocide mutta halvempi kuin Austerlitz. Lisäksi kustannuksia koitui pelaajien keskinäisestä kirjepostista ja puheluista. Rajoitetun kierrosajan takia pelaajat saattoivat suosia 2,10 mk (0,5 €) hintaisia ensimmäisen luokan postimerkkejä toisen luokan 1,60 mk (0,4 €) merkkien sijaan.[30] Myös ulkomailta käsin saattoi osallistua suomalaiseen Olympos-peliin. Kansainvälisille pelaajille oli oma hinnastonsa.[23]

Lähteet muokkaa

  • Kasvi, Jyrki J. J.: Kärsivällisten rahamiesten ajankulu: postipelit. Mikrobitti, 1988, nro 6–7, s. 17–19. ISSN 0781-2078.
  • Kasvi, Jyrki J. J.: Kun Kusti polkee, niin peli kulkee. Pelit, 1993, nro 5, s. 6–8. ISSN 1235-1199.
  • MSG uutislehtinen. no. 11. Oulu: Midnight Sun Games, 1.8.1993.
  • Ojanen, Riina: Postipelit ja Olympos. Tampere: Suomen pelimuseo, Museokeskus Vapriikki. Pysyvä näyttely. Viitattu 1.3.2021.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Ojanen, "Pelinjohtaja".
  2. ↑ ks. Kasvi 1988.
  3. ↑ Ojanen, "Mainoksia ja artikkeleita".
  4. ↑ a b Kasvi 1993, s. 6.
  5. ↑ Kasvi 1988, s. 19.
  6. ↑ a b c d e f Kasvi 1993, s. 8.
  7. ↑ a b c d e f g Ojanen, "Olympos-peliohjelmisto".
  8. ↑ a b MSG uutislehtinen, s. 1.
  9. ↑ a b Uhlgren, Jukka: Postipelit jyllää jälleen. Com Club, elokuu 1993, nro 8, s. 13. Finna fikka.3619022.
  10. ↑ a b c Vakoojamme tiedottaa. Pelit, 1993, nro 1, s. 65. ISSN 1235-1199.
  11. ↑ a b ks. esim. Galactic View (game listings). Flagship, touko–kesäkuu 2001–kesä–heinäkuu 2002, nro 91–97. ISSN 1743-6788. (englanniksi)
  12. ↑ Suomalainen postipeli Itävaltaan. Pelit, 1993, nro 3, s. 10. ISSN 1235-1199.
  13. ↑ Munter, Peter: Postisoturi tiedottaa. Postisoturi, 1993, nro 1, s. 12. Finna jykdok.483136.
  14. ↑ Ojanen, "Kirjeet ulkomaille".
  15. ↑ Play by Mail Net 1000.net. Viitattu 9.3.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Federator Kauppalehti: Yritys- ja taloustiedot. Viitattu 9.3.2021.
  17. ↑ a b Suositun suomalaisen postipeli Olympoksen pelikartta... Instagram. 19.7.2019. Postimuseo (@postimuseo). Viitattu 9.3.2021.
  18. ↑ a b c 100 suomalaista peliä Suomen pelimuseo. Viitattu 2.3.2021.
  19. ↑ a b Ojanen, "Pelikartta".
  20. ↑ Ojanen, "Ohjekirja".
  21. ↑ a b Ojanen, "Käskylomake".
  22. ↑ a b Ojanen, "Kierrosraportti".
  23. ↑ a b MSG uutislehtinen, s. 2.
  24. ↑ Munter, Peter; Holopainen, Jussi: Olympos: Versio 3.2, s. 17. ohjekirja, 1. painos. Oulu: Divisio Tactica, 1998.
  25. ↑ a b Kasvi 1993, s. 6–7.
  26. ↑ a b Ojanen, "Käsialanäytteet".
  27. ↑ a b c Ojanen, "Voittajan sana".
  28. ↑ Postipelit: Midnight Sun Games peliesite 1993. Oulu: Midnight Sun Games, 1993.
  29. ↑ Munter, Peter: Nimiä hahmoille: antiikin Kreikka ja muinainen Rooma. Postisoturi, 1993, nro 1, s. 8–11. Finna jykdok.483136.
  30. ↑ a b Ojanen, "Postipelien hinta".

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olympos_(peli)&oldid=20368361”