Avaa päävalikko
Olof Heinrichs

Olof Heinrichs (9. syyskuuta 1891 Helsinki9. maaliskuuta 1983) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat filosofian tohtori Axel Ossian Andreas Heinrichs ja Johanna Matilda Rönnholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1916 Signe Bengtströmin kanssa, josta hän erosi vuonna 1933 ja avioitui uudelleen vuonna 1933 Maja Alleenin kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Heinrichs kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1909 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan ja kävi Högre svenska handelsläroverket -nimisen oppilaitoksen Helsingissä vuosina 1909–1911. Opintojaan hän jatkoi Upsalan collegessa Kenilworthissa Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa vuosina 1914–1915. Hän suoritti taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1925 ja suojeluskuntain komentajakurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926 sekä sotilashallinnolliset kurssit vuosina 1929–1930. Heinrichs suoritti opintomatkoja Venäjälle vuosina 1911–1913 ja Yhdysvaltoihin vuosina 1914–1915 sekä opintokomennuksia Ruotsiin vuosina 1924 ja 1931 ja Sveitsiin ja Saksaan vuonna 1925 sekä Saksaan vuonna 1931.[1][2]

NuoruusvuodetMuokkaa

Lukiolaisena Heinrichs kuului helsinkiläisen Unitaksen jalkapallojoukkueeseen, joka vuonna 1908 voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruuden. Hän palveli opintojensa jälkeen toiminimi M. A. Schroederin palveluksessa Odessassa vuosina 1911–1913 ja Suomen paperiyhdistyksen konttorissa Helsingissä vuosina 1913–1914.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 13. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 5. kesäkuuta 1917 ja komennettiin Saksan meriesikunnan käyttöön, joka lähetti hänet erikoistehtäviin Ruotsiin.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 ja hänet ylennettiin samalla yliluutnantiksi. Sisällissodan aikana hän toimi Suomen lähetystössä Ruotsissa passitoimiston päällikkönä.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Heinrichs toimi sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 9. joulukuuta 1918 Yleisesikuntaan, missä oli ensin osasto 3:ssa sekä myöhemmin liikekannallepano-osastossa toimistoupseerina. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 24. huhtikuuta 1919 ja siirtyi Tallqvist, Tollet & Co oy:n konttoripäälliköksi ja Suomen kauppaosakeyhtiön osastopäälliköksi. Tehtävissä hän toimi vuosina 1919–1923, jonka jälkeen hän astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja määrättiin Yliesikunnan talousjaoston päälliköksi 10. huhtikuuta 1923. Suojeluskuntajärjestöstä hän erosi 26. huhtikuuta 1933 ja siirtyi Åström-yhtymän palvelukseen konttoripäälliköksi Ouluun, missä tehtävässä palveli vuodet 1935–1937, kunnes siirtyi toiseksi johtajaksi Veljekset Åström oy:lle, Oy veljekset Åströmin valjastehtaat ja Åström, Åström oy:lle. Vuonna 1937 hän siirtyi apulaisjohtajaksi oy Vuoksenniska ab:lle.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Heinrichs osallistui talvisotaan ensin YH:n aikana toimistoupseerina Kotijoukkojen esikunnassa ja sodan syttyessä puolustusministeriön huoltoupseerina, josta hänet komennettiin 1. Armeijakunnan intendentiksi, mutta lomautettiin myöhemmin. Välirauhan aikana hän toimi Oy Vuoksenniska Ab:n apulaisjohtajana hoitaen sen ohella puolustusministeriön erikoistehtäviä Baltian maissa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Sotatalousosaston esikuntaan Vuoksenlaaksoon, josta hänet siirrettiin Päämajan Huoltopäällikön esikunnan esikuntapäälliköksi. Päämajan erikoistehtäviin hänet komennettiin vuonna 1942 ja kotiutettiin vielä samana vuonna ja hän siirtyi Outokumpu Oy:n apulaisjohtajaksi.[2]

Sotien jälkeinen aikaMuokkaa

Heinrichs toimi sodan vielä kestäessä Outokumpu Oy:n apulaisjohtajana vuoteen 1945 saakka, jolloin siirtyi toimitusjohtajaksi Oy Exim Ab:en, jossa toimi vuoteen 1947 saakka ja siirtyi toimitusjohtajaksi Nauhavalmiste Oy:lle. Vuonna 1952 hän siirtyi konttoripäälliköksi Helsingin Verkatehdas Oy:lle ja edelleen vuonna 1954 toimitusjohtajaksi Oy Basis Ab:lle, missä hän toimikin aina vuoteen 1967 saakka.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Heinrichs toimi Kauniaisten verotuslautakunnan jäsenenä vuosina 1922–1923 ja Oy Skoha Ab:n johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1923–1939 sekä Oy SAKO Ab:n johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1923–1930. Suojeluskuntain kauppa oy:n johtokunnan puheenjohtajana hän toimi vuonna 1927 ja Suojeluskuntain ase- ja konepaja oy:n johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1927–1929 sekä Yliesikunnan huoltokonttorin johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1927–1933. Hän toimi kouluttajana Helsingin ja Espoon suojeluskunnissa sekä Espoon suojeluskunnan esikunnan jäsenenä vuosina 1919–1923 ja oli Jääkäriliiton Oulun alaosaston varapuheenjohtajana vuodesta 1935 sekä Åström yhtymän eri yhtiöitten ja Työväen asunto oy:n Intiön johtokuntain puheenjohtajana vuodesta 1933. Hän toimi Hata Oy:n johtokunnan jäsenenä ja kuului Etelä-Saimaan suojeluskuntapiirin piiriesikuntaan.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975