Olli Karjalainen

suomalainen runoilija

Olli Karjalainen eli O. Karjaliini tai O. Karjalin (1. tammikuuta 1805 Hevossalo, Kerimäki11. helmikuuta 1855 Kompero) oli suomalainen kansanrunoilija.

Karjalainen oppi lukemaan aapiskirjasta kotonaan jo kuusivuotiaana, ja neljätoistavuotiaana hänet lähetettiin räätälin oppiin. Karjalainen oli puotiapulaisena Puhoksella ja kierteli sitten ympäri Karjalaa, kunnes hän asettui asumaan räätälinä Liperin kirkonkylään. Viimeksi Karjalainen oli lautatarhan vartijana Siikakosken sahan lastauspaikalla Komperon kylässä. Olli Karjalainen kuoli varakkaana miehenä, ja hänen jättämällään perinnöllä veljenpoika Heikki Karjalainen osti itselleen talon Kerimäen Hevossalon kylästä.

Karjalainen kuvasi omia elämänvaiheitaan Kulkuruno-nimisessä runossaan. Hän lähetti runojaan ja kirjoituksiaan Elias Lönnrotille, ja niitä julkaistiin Lönnrotin Mehiläinen-aikakauslehdessä.[1]

Olli Karjalaisen runojaMuokkaa

  • Koulunkäymättömän valitus
  • Kulkuruno
  • Koiraruno
  • Naimajuttu
  • Pilakirjoitus Amos ja Anna

LähteetMuokkaa

  1. Jälkimaine. Mehiläinen, 01.03.1840, nro 3, s. 5-6. Kansalliskirjasto Viitattu 16.10.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: