Old Apostolic Lutheran Church
Old Apostolic Lutheran Church of America eli Amerikan vanha apostolis-luterilainen kirkko on esikoislestadiolaisten kirkko Yhdysvalloissa. Se syntyi 1890-luvulla.
Vuonna 1906 OALC jakaantui kahteen osaan, vanhoihin esikoisiin ja pikkuesikoisiin. Suurin osa Yhdysvaltojen esikoisista, joita kutsuttiin pikkuesikoisiksi, palasi emäkirkkoon eli FALC:hen.
Vuonna 1914 kirkko jakaantui vielä kahtia: Matoniemen ja Kierin ympärille. Myöhemmin suunnat palasivat yhteen. Nykyään kirkko on Yhdysvaltojen suurin lestadiolaiskirkko, mihin on vaikuttanut osaltaan muiden lestadiolaissuuntien suuri hajaantumisalttius. Esikoislestadiolaisia on Yhdysvalloissa noin 10 000. Suurin kannatus on Washingtonissa, Delawaressa, Etelä-Dakotassa, Michiganissa ja Minnesotassa.
Opillinen perustus muokkaa
OALC:n sääntöjen pykälä 3 kuvaa kirkkokunnan opillisia käsityksiä seuraavasti: "Tämän seuran opinkappaleet ovat: Usko Jumalan kolminaisuuteen, Isä, Poika ja Pyhä Henki: usko pyhään Raamattuun, Vanha ja Uusi testamentti, olevan ainoa liikkumaton Jumalan sana autuuteen ja mitta jonka mukaan autuuden oppi pitää päätettämän, hyväksyen apostolisen uskontunnustuksen, nikean-konstantinuksen ja Augsburgin tunnustukset, alkuperäisen opin tohtori Martin Lutheruksen, rovasti L.L. Laestadius'en ja tämän kirkon vanhinten Pohjois-Ruotsissa tällä aikakaudella. (Tunnettu siellä Esikoisseurakuntana)." [4]
Jäsenyys muokkaa
OALC:lla on noin 10 000 jäsentä ja se on suurin lestadiolainen (tai apostolisluterilainen, kuten heitä Amerikassa kutsutaan) kirkko Amerikassa. Kirkko oli aluksi pieni 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, kun lestadiolainen herätysliike pirstoutui Amerikassa. Kirkolla oli vain muutama kirkkorakennus ja jumalanpalvelukset pidettiin usein kotona. OALC:in jäsenet olivat ahkeria tunnustamaan uskoaan, mikä johti kirkon kasvuun. Nykyään OALC on kasvava kirkko, siihen suurimmat syyt ovat suuret perheet, sekä kasvu ulkopuolelta avioliittojen kautta. Seurakuntia on seuraavissa osavaltioissa: Washington, Michigan, Minnesota, Etelä-Dakota, Pohjois-Carolina, Delaware, Wyoming, Montana ja Wisconsin. Merkittävin jäsenistöltään on Brush Prairie, Washington, jossa on 3 000 jäsentä. Muita suuria seurakuntia ovat: Hancock, Michigan (600), Minneapolis, Minnesota (600), ja Detroit, Michigan (600). Kirkolla on jäseniä myös Alaskassa ja Kanadassa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa kirkkotiloja on 17. Kirkon jäsenet – kuten muutkin esikoislestadiolaiset – tervehtivät toisiaan tervehdyksellä ”God’s peace!” (”Jumalan rauhaa”). [5][6]
OALC on itsenäinen kirkko, mutta sillä on ollut alusta asti läheiset suhteet Skandinaviaan ja Suomeen. OALC on sisarkirkko Suomen ja Skandinavian esikoislestadiolaisille. Globaali esikoislestadiolainen herätysliike Amerikassa, Suomessa, Tanskassa ja Norjassa on Ruotsin Lapin vanhinten huolenpidon ja valvonnan alla. Ruotsin Lapin esikoislestadiolaisuus ymmärretään äitiseurakunnaksi. Ruotsin Lapin vanhinten valvonnan alaisina oleminen pitää heidät yhtenäisinä ymmärryksessä sekä ulkoisesti.[5][7]
muokkaa
Kirkolla oli 2000-luvun alussa 38 saarnaajaa. OALC on maallikkojohtoinen kirkko eikä saarnaajilla ole teologista koulutusta. Kirkolla on kuitenkin tietynlainen menettely kouluttaa saarnaajia. Vanhemmat saarnaajat valitsevat nuoremmat, jotka ovat raittiita opissa ja elämässä. Aluksi he avustavat lukemalla seuroissa rukouksia ja Laestadiuksen saarnoja. Aikaa myöten heistä tulee saarnaajia ja he alkavat saarnata jumalanpalveluksissa. Näin nuoremmat korvaavat vanhemmat, kun he eivät enää pysty puhumaan iän tai kuoleman takia.[8][9]
OALC oli ensimmäinen lestadiolainen kirkko, jolla oli englanninkielinen saarnaaja (vuodesta 1899 lähtien). Vallitseva kieli on englanti. Tarvittaessa saarnat tulkataan suomeksi tai ruotsiksi/norjaksi. Kirkko pitää perinteisesti erityiset joulu- ja juhannuskokoukset, jotka vuorottelevat eri paikkakunnilla.[8]
Julkaisut muokkaa
Kirkko ei julkaise omaa aikakauslehteä, mutta Rauhan Side -lehteä luetaan jonkin verran, vaikka se on suomenkielinen ja sitä julkaistaan Suomessa. OALC on kääntänyt ja julkaissut useamman kirjan Laestadiuksen saarnoista sekä teoksen Ens Ropandes Röst i Öknen (Huutavan ääni korvessa).[10]
Lähteet muokkaa
- Kulla, Carl A.: The Journey Of An Immigrant Awakening Movement In America : A Brief History Of Laestadianism and The Apostolic Lutheran Church, 2004, Brush Paire, Washington.
- Foltz, Aila & Yliniemi, Miriam: A Godly Heritage : Historical View of the Laestadian Revival and Development of the Apostolic Lutheran Church in America, 2005, Frazee, Minnesota. ISBN 0-9769423-0-5
- Amerikan Vanha Apostolis Luterilainen Seurakunta: Perustus ja Sivu Lait, 1947, Hancock, Michigan: Suom. Lut. Kustannusliikkeen Kirjapaino.
Viitteet muokkaa
- ↑ Talonen 2001 s. 25 ja 30.
- ↑ Hepokoski 2002. s. 28, 40–41, 43–45, 85–91 ja 108
- ↑ Kinnunen 2004. s. 438
- ↑ Perustus ja Sivu Lait 1947, 5
- ↑ a b Foltz & Yliniemi 2005, 198.
- ↑ Kulla, 2004, 86, 101–102.
- ↑ Kulla, 2004, 84.
- ↑ a b Foltz & Yliniemi 2005, 198
- ↑ Kulla, 2004, 101–102.
- ↑ Foltz & Yliniemi 2005, 198–199