Heikki Olavi Puoskari (19. tammikuuta 1920 Alatornio11. marraskuuta 1991 Tornio) oli suomalainen metsänhoitaja, virkamies ja metsäopetuksen kehittäjä, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]

Henkilöhistoria muokkaa

Puoskarin vanhemmat olivat kansanopiston opettaja Hans Jalmari Puoskari ja Stiina Maria (Maiju) Tanner ja puoliso vuodesta 1944 Maire (Maija) Sylvi Suutari. Puoskari tuli ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta 1941 ja valmistui Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi 1950 ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi 1951. Metsätaloudellisen virkatutkinnon hän suoritti 1962 ja metsätalouden opettajatutkinnon Kurun normaalimetsäopistossa 1980. Puskari suoritti myös lukuisia ammatillisia kursseja ja teki opintomatkoja moniin eri maihin.[1]

Puoskari oli Kemi Oy:n Karihaaran sahan harjoittelija 1945, Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen tutkimusapulainen 1946, Kemi Oy:n Karihaaran puutalotehtaan harjoittelija 1946, Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen aputyönjohtaja 1947, Oulujoen vesistön Uittoyhdistyksen harjoittelija 1947, Wiik & Höglundin Kyrönmaan piirin aputyönjohtaja 1947, Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän kuntien maanlunastuslautakunnan n:o 78 arvioimisryhmän johtaja 1947, Oy Faner Ab:n vaneritehtaan harjoittelija Lohjalla 1947, Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton Metsätehon työntutkija 1948 ja Työtehoseuran metsäosaston tutkimusapulainen 1948–1950, opetus- ja tutkimusmetsänhoitaja 1950–1962 ja metsäosaston osastopäällikön sijainen 1957–1958.[1][2]

Metsähallituksen ylimääräinen metsänhoitaja Puoskari oli vuodesta 1962, yksityismetsätalouden osaston ylitarkastaja 1962–1967, ylimääräinen apulaismetsänhoitaja 1963–1967, ylimääräinen metsänhoitaja 1967–1970, metsäopetusosaston metsätyön ammattiopetuksen ylitarkastaja 1967–1969, vt. ylimääräinen ylimetsänhoitaja 1970 ja ylimääräinen ylimetsänhoitaja 1970–1973. Ammattikasvatushallituksen metsäopetuksen osaston metsätyön ammattiopetuksen ylimääräisenä ylimetsänhoitajaja hän toimi 1973–1986. Puoskari oli myös monien metsätyökurssien suunnittelija, johtaja ja opettaja vuodesta 1952 ja toimi Suomen ja Tunisian välisen yhteistyösopimuksen metsäprojektin valvojana ja ohjaajana Tunisiassa 1967–1972. Hänellä oli lisäksi lukuisia muita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Metsäneuvoksen arvonimen Puoskari sai 1987.[1][2]

Julkaisuja muokkaa

  • Metsämiehen hakkuuopas, 1954, Mikko Kantolan kanssa
  • Hakkuutyövälineet, 1956, eripainos Metsäkäsikirjasta
  • Tutkimuksia maatalouspyörätraktorin lumikelpoisuuden lisäämiseksi, 1960, Mikko Kantolan kanssa
  • Saverikkoparireki n:o 3, 1960, eripainos Metsälehdestä 1960:49.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Jensen-Eriksen, Niklas: Metsäneuvos Olavi Puoskari (1920–1991). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.4.2023.
  2. a b Jaana Laitinen: Ihmiset. Kuolleita. Metsäneuvos Olavi Puoskari. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 17.11.1991. Viitattu 27.4.2023.

Aiheesta muualla muokkaa