Avaa päävalikko

Olavi Laisaari (28. toukokuuta 1907 Forssa26. joulukuuta 1982) oli suomalainen arkkitehti, joka toimi pisimpään Turun ja Lahden asemakaava-arkkitehtina ja vaikutti merkittävästi monien muidenkin suomalaiskaupunkien kaavoitukseen.[1]

Henkilöhistoria ja ammattiuraMuokkaa

Laisaaren vanhemmat olivat metsänhoitaja Walter Gustaf Lindholm ja Selma Elisabet Lindholm. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1934 oli arkkitehti Elsi Tuulikki Thesleff, toinen vuodesta 1946 Maila Inkeri Nykänen ja kolmas vuodesta 1956 Aili Kaissalo.[2] Laisaari kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta yhteiskoulusta vuonna 1928 ja valmistui Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolta 1934. Tekniikan lisensiaatin tutkinnon Laisaari suoritti 1964 ja vuonna 1969 hän väitteli tekniikan tohtoriksi.[1] Vuosina 1935–1937 Laisaari toimi apulaisjohtajana maatalousministeriön asutusasiainosaston rakennustoimistossa. Viipurin kaupungin asemakaava-arkkitehtina hän työskenteli Otto-Iivari Meurmanin jälkeen vuosina 1937–1940 ja 1942–1945.[1]

Vuonna 1945 Laisaari siirtyi asemakaava-arkkitehdiksi Lahteen ja 1948 hänet valittiin kaupungin asemakaava-arkkitehdiksi Turkuun, ja hän hoiti virkaa vuoteen 1960 asti. Turun asemakaava-arkkitehtina hän toi Turkuun myös puutarha- ja metsäkaupunkiajatusta. Esimerkiksi Vasaramäkeen Hautausmaantien eteläpuolelle Olavi Laisaari suunnitteli 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa puutarhakaupunkimaisesti 3-4-kerroksisia lamelli- ja pistetaloja.[1] Taiteilija Osmo Laine piti vuoden 1961 lopulla tätä Laisaaren suunnittelemaa niin sanottua Vasarakallion asuntoaluetta Turun uusista asuntoalueista parhaana.[3]

Vuonna 1954 Laisaari hahmotteli Turun keskustaan kahta lentokenttää ja kolmea helikopteriterminaalia, koska ennusti lentoliikenteen syrjättävän junat ja bussit.[4] 1950-luvulla Laisaaren johdolla syntyivät yleiskaavat myös muun muassa Hyvinkäälle, Saloon ja Poriin. Vuosina 1965–1970 Laisaari toimi jälleen Lahden asemakaavapäällikkönä. Oma arkkitehtitoimisto hänellä oli vuosina 1935-1965.[1]

Laisaarta kuvataan intomieliseksi funktionalistiksi ja amerikkalaistyyppisen "autokaupungin" puolestapuhujaksi.[5]

JulkaisujaMuokkaa

  • Turun yleiskaava ja kaupungin kehittämisohjelma, Turku 1952. – 163 s.
  • Hyvinkään yleiskaava ja kauppalan kehittämisohjelma, Hyvinkää 1953. – 38 s.
  • Salon yleiskaava ja sen toteuttamisohjelma, Salo 1952 / 1956. – 18 s.
  • Tehokas kaupunki – The smooth-running town, Turun kansallinen kirjakauppa, Turku 1962. – 101 s.
  • Liikekeskusten tukkeutumisesta ja kaupunkiyksikköjen jakautumistarpeesta. Väitöskirja, Otaniemi: Teknillinen korkeakoulu 1969. Yhdyskuntasuunnittelun laitos. Julkaisusarja A 1. – 206 s.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Jaakko Sannemann: Olavi Laisaaren arkkitehtuurikäsitys ja sen ilmeneminen Iso-Heikkilän lähiössä, s. 5–6. Taidehistorian pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto, 1999. Tutkielma verkossa (viitattu 26.6.2013).
  2. Meurman, Otto-Iivari 1976. Viipurin arkkitehdit, ss. 109-112. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Lappeenranta. ISBN 951-95402-2-9
  3. Veli Junttila: Turun Vasarakallion asuntoalue sai kiitosta. Turun Sanomat, 12.12.2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2014).
  4. Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 2. Sammakko.
  5. Tuija Vertainen ja Riitta Niskanen: Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä, s. 8. Lahti: Lahden historiallisen museon julkaisuja, 2012. ISBN 978-952-5749-35-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.6.2013).