Olavi Huhtala

Tämä artikkeli käsittelee kenraaliluutnanttia. Yritysjohtaja Olavi Huhtalasta on eri artikkeli.

Vilho Olavi Huhtala (1. tammikuuta 1903 Ulvila[1]2. toukokuuta 1977 Helsinki[2]) oli suomalainen kenraaliluutnantti.[3]

Vilho Olavi Huhtala
VHuhtala.png
Henkilötiedot
Syntynyt1. tammikuuta 1903
Ulvila
Kuollut2. toukokuuta 1977 (74 vuotta)
Helsinki
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Suomi
Palvelusvuodet 19241962
Komentajuudet KTR 7 (19431944)
Taistelut ja sodat Suomen sisällissota, talvisota, jatkosota
Sotilasarvo kenraaliluutnantti

HenkilöhistoriaMuokkaa

Olavi Huhtalan vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Vilho Huhtala ja Anna Dagmar Jaakkola ja puoliso vuodesta 1936 Helvi Kyllikki Aura. Ylioppilaaksi Huhtala tuli 1921 Porin lyseosta.[1][2] Huhtala osallistui vapaaehtoisena sisällissotaan Porin Rykmentin I pataljoonassa. Hän valmistui kadettikoulusta 1924 sekä kävi sotateknilliset opinnot Teknillisessä korkeakoulussa sekä Sotakorkeakoulussa 1927-1931 (ye-upseeri 1933). Hän toimi toimistoupseerina yleisesikunnassa 1931-1936. Helsingin alueen sotateollisesta toiminnasta hän vastasi 1936-1940. Toimistopäällikkönä pääesikunnassa hän toimi 1940-1941. Hän valmistui myös diplomi-insinööriksi 1941. Jatkosodassa hän palveli aluksi KTR 10:ssä sekä KTR 1:ssä. Huhtala toimi KTR 7:n komentajana 29.9.1943-19.11.1944.

Jatkosodan jälkeen hän palasi jälleen pääesikuntaan toimistopäälliköksi. Hän toimi esikunnan tykistöosaston päällikkönä 1948-1952. Vuodesta 1953 hän toimi Puolustuslaitoksen tutkimuskeskuksen johtajana, sen jälkeen 1954-1960 pääesikunnan viestipäällikkönä ja viestitarkastajana 1960-1962. Hän oli kadettikunnan puheenjohtaja 1952–1955.[4] [5] Huhtala kutsuttiin Kadettikunnan kunniajäseneksi 23.3.1963 ja Upseeriliiton kunniajäseneksi 22.11.1968[3], puolustusvoimien palveluksesta hän erosi 1963.[2]

Ylennykset: Vänrikki 1924, luutnantti 1926, kapteeni 1931, majuri 1939, everstiluutnantti 1941, eversti 1944, insinöörikenraalimajuri 1953, kenraalimajuri 1954, kenraaliluutnantti 1961.

Huhtala oli myös urheilujohtaja, hän muun muassa toimi pitkään Suomen Miekkailuliiton puheenjohtajana.[2]

TeoksiaMuokkaa

  • Kaksitoistavuotias Neuvosto-Karjala. Helsinki 1933
  • Propaganda : uusi sodankäyntiväline. Otava 1937
  • Kadettikunta : jäsenet 1921-1950 ; toimituskunta O. Huhtala ym. Kadettikunta, Helsinki 1951

Muita julkaisujaMuokkaa

  • Propaganda, aikamme uusi sodankäyntiväline . Tiede ja ase 4/1936 [6]

LähteetMuokkaa

  1. a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 209-210. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  2. a b c d Kuolleita. Helsingin Sanomat, 3.5.1977, s. 21.
  3. a b Kadettiupseerit 1920-1985, s. 7. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
  4. Otavan iso tietosanakirja 3, p. 895
  5. http://runeberg.org/vemochvad/1967/0222.html
  6. Viite julkaisuun