Okrat (Abelmoschus) on malvakasvien heimoon kuuluva suku, jossa on yksitoista lajia.[1]

Okrat
Aibikan (Abelmoschus manihot) kukka.
Aibikan (Abelmoschus manihot) kukka.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malvales
Heimo: Malvakasvit Malvaceae
Alaheimo: Malvoideae
Suku: Okrat Abelmoschus
Medik.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Okrat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Okrat Commonsissa

Okrat ovat kotoisin trooppisesta Afrikasta ja Aasiasta. Suku on aiemmin yhdistetty hibiskuksiin (Hibiscus). Lajit ovat yksi-, kaksi- tai lyhytikäisiä monivuotiskasveja, joiden kaarna on lujarakenteista. Sen vuoksi joitakin okralajeja on käytetty myös kuitukasveina. Lehdet ovat vaahteran lehtiä muistuttavia, sormiliuskaisia. Tropiikin kuivilla alueilla eräät lajit selviävät kuivan kauden läpi suuren mukulan ansiosta, vaikka maanpinnan yläpuoliset kasvinosat kuolevat. Kukat muistuttavat hibiskusten kukkia ja ovat väriltään keltaisia, vaaleanpunaisia, oranssinvärisiä tai punaisia. Useita lajeja käytetään koristekasveina. Niitä voidaan viljellä yksivuotisina kesäkukkina.

Okran lisäksi tunnetuimpiin okrien suvun edustajiin kuuluu aibika , joka voi kasvaa lähes 2,5 metrin korkuiseksi. Sen varsia peittävät pienet, sukamaiset karvat. Lehdet ovat 3–7-sormisia ja jopa 45 senttimetriä pitkiä. Kukat ovat valkoisia – keltaisia ja niiden keskusta on purppuranpunainen. Kukat sijaitsevat yksittäin tai pienissä tertuissa. Kota kasvaa noin 8 senttimetriä pitkäksi.

LajejaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Govaerts, R. et al.: Abelmoschus Medik. Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
  2. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.