Octavia minor

Keisari Augustuksen sisar

Octavia minor tai Octavia Thurina minor (69 eaa.11/9 eaa[1].) oli keisari Augustuksen vanhempi sisko. Hänellä oli myös vanhempi sisarpuoli Octavia maior Gaius Octaviuksen aiemmasta avioliitosta. Viehättävä, älykäs ja hyveellinen, Octaviaa pidettiin ihanteellisen roomalaisnaisen mallina. Vielä kuolemansa jälkeenkin Octavia nautti suurta arvostusta. Octavialla oli rooli veljensä nousussa yksinvaltiuteen,[2] sillä Antoniuksen ja Octavian ero antoi syyn Octavianukselle ryhtyä sotaan Antoniusta ja Kleopatraa vastaan. Octavian jälkeläisiin lukeutuu kolme Rooman keisaria: Caligula, Claudius ja Nero.

Octavia minor
Octavia Thurina minor
8106 - Roma - Ara Pacis - Ottavia Minore - Foto Giovanni Dall'Orto - 30-Mar-2008.jpg
Octavian rintakuva
Syntynyt 69 eaa.
Kuollut 11/9 eaa.
Hautapaikka Augustuksen mausoleumi
Puoliso Gaius Claudius Marcellus
Marcus Antonius
Lapset Marcus Claudius Marcellus
Claudia Marcella Major
Claudia Marcella Minor
Antonia Major
Antonia Minor
Suku Julius Claudius
Isä Gaius Octavius
Äiti Atia Balba Caesonia

Varhainen elämäMuokkaa

Octavian vanhemmat olivat Gaius Octavius ja Atia Balba Caesonia, joka oli Julius Caesarin sisarentytär. Octavius oli varakas plebeiji Latiumin alueen eteläosassa olevasta Velitraen kaupungista. Octaviuksella oli aikaisemmasta avioliitosta tytär jonka nimi oli Octavia maior. Octavius eteni urallaan aina Makedonian maaherraksi asti, mutta kuoli yllättäen vuonna 59 eaa. Octavian äiti meni uusiin naimisiin Lucius Marcius Philippuksen kanssa, joka oli Pompeiuksen ystävä.

Ensimmäinen avioliittoMuokkaa

Vuonna 54 eaa. Marcius järjesti avioliiton Octavian ja Gaius Claudius Marcelluksen välillä. Marcellus oli vuoden 50 eaa. konsuli. Julius Caesar olisi halunnut antaa Octavian vaimoksi Pompeiukselle sen jälkeen kun Pompeiuksen vaimo ja Caesarin tytär Julia oli kuollut. Octavia ja Marcellus eivät kuitenkaan halunneet erota. Kun sisällissota Caesarin ja Pompeiuksen välillä alkoi, tuki Marcellus aluksi Caesarin vastustajia, mutta vaihtoi pian puolta ylitettyä Rubiconin. ja sai lopulta Caesarilta armahduksen.

Caesarin murhan jälkeen Octavian veli Octavianus muodosti Marcus Antoniuksen ja Lepiduksen kanssa ns. toisen triumviraatin. Näihin aikoihin Marcellus oli vetäytynyt tiluksilleen. Marcellus kuoli vuonna 40 eaa. Marcelluksen kanssa Octavia sai kolme lasta, joista nuorin syntyi Marcelluksen kuoleman jälkeen.[2]

Toinen avioliittoMuokkaa

 
Antonius ja Octavia Efesoksessa n.39 eaa. lyödyssä rahassa.

Marcelluksen kuoleman aikoihin Antoniuksen ja Octavianuksen olivat kiristyneet, mutta he päättivät sopia erimielisyytensä. Syksyllä 40 eaa. he jakoivat Rooman uudelleen jättäen Lepiduksen syrjään neuvotteluista. Brundisiumin sopimuksena tunnettu vallanjako vahvistettiin avioliitolla, kun Octavianus määräsi siskonsa menemään naimisiin Marcus Antoniuksen kanssa, vaikka Octavia oli raskaana.[2] Roomalaisten lakien mukaan puolison kuolemasta piti olla kulunut kymmenen kuukautta ennen kuin leski sai mennä uudestaan naimisiin. Sen vuoksi Antonius ja Octavianus määräsivät senaatin antamaan vapautuksen laista, ja häitä vietettiin pian sen jälkeen.[3] Marcus Antoniukselle avioliitto oli neljäs. Avioliiton kunniaksi lyötiin rahoja, joissa oli myös Octavian kuva.

Avioliito alkoi suhteellisen onnellisena. Pian häiden jälkeen Antonius palasi itään Octavian kanssa. Talven 40/39 eaa. he viettivät Ateenassa ottaen osaa muun muassa uskonnollisiin juhliin.[4] Heidän ensimmäinen tyttärensä, Antonia Major, syntyi Ateenassa loppukesästä 39 eaa. Toinen tytär Antonia Minor syntyi tammikuussa 36 eaa.[2] Omien lastensa lisäksi Octavia huolehti Antoniuksen ja Fulvian lapsista, Marcus Antonius Antylluksesta ja Iullus Antoniuksesta.

Avioliitosta huolimatta Antoniuksen ja Octavianuksen välit rakoilivat ja Octavia yritti sovitella heidän välejään. 37 eaa. Octavia oli auttamassa Tarentumin sopimuksen laatimisessa. Antonius suostui olemaan tukematta Sextus Pompeiusta ja lupasi Octavianukselle 120 laivaa Sextusta vastaan. Vastaavasti Octavianus lupasi Antoniukselle neljä legioonaa tulevaa Parthian sotaretkeä varten. Sopimus vahvistettiin jälleen avioliitolla,[5] Antyllus kihlattiin Octavianuksen tyttärelle, Julialle.[6]

Talven 37/36 ea. Antonius vietti Antiokiassa valmistellen Parthian sotaretkeä. Octavian tarkoituksena oli seurata Antoniusta, mutta hän sairastui ja palasi Italiaan.[7] Octavia ei näkisi enää Antoniusta. Talven Antonius vietti Kleopatran kanssa, joka tuli Antoniuksen kutsusta. He jatkoivat aiempaa suhdettaan ja olivat tämän jälkeen lähes erottamattomia.

Antoniuksen sotaretki Parthiaan epäonnistui täysin. Keväällä 35 eaa. Octavia matkusti Ateenaan tavatakseen Antoniuksen. Mukanaan hänellä oli rahaa ja varusteita. Octavia oli myös suostutellut veljensä luovuttamaan lisää joukkoja Antoniukselle. Octavianus luovutti vain kymmenesosan Tarentumissa sovituista joukoista, ja palautti vain osan Antoniukselta saamistaan laivoista. Octavianus mahdollisesti provosoi Antoniusta ja onnistui siinä, Antonius närkästyi. Antonius otti Octavian tuomat varusteet ja sotilaat vastaan, mutta jätti Octavialle viestin, jossa käski Octaviaa palaamaan Roomaan. Octavia totteli ja palasi heidän yhteiseen kotiinsa. Octavianuksen kehotuksista huolimatta Octavia kieltäytyi eroamasta Antoniuksesta.[8] Samana vuonna Octavianus myönsi Octavialle ja vaimolleen Livialle koskemattomuuden, joka yleensä oli ollut kansantribuuneilla. Ensimmäistä kertaa se myönnettiin naisille. Heille pystytettiin patsaat, ja he saivat hoitaa itsenäisesti omaisuuttaan ilman holhoojaa.[9]

AvioeroMuokkaa

Antoniuksen ja Octavianuksen välit rakoilivat pahasti ja oli vain ajan kysymys, milloin sota syttyisi. Niin kauan kuin Octavia oli virallisesti naimisissa Antoniuksen kanssa, Octavianus ei voinut ryhtyä avoimeen sotaan. Antonius erosi Octaviasta 32 eaa. ja Octavianus saattoi vihdoin julistaa sodan Antoniusta ja Kleopatraa vastaan.[5] Eron myötä lapset jäivät Octavialle, ainoastaan Antyllus lähti Antoniuksen luokse.

Myöhempi elämä ja kuolemaMuokkaa

Antoniuksen kuoleman jälkeen 30 eaa. Octavia sai kasvatettavakseen myös Antoniuksen ja Kleopatran lapset. Octavia piti huolen, että lapset saivat hyvän kasvatuksen, ja järjesti heille hyvät avioliitot. Octavia ei itse mennyt enää naimisiin.

23 eaa. Octavian poika Marcellus sairastui ja kuoli. Augustus oli kaavaillut Marcelluksesta perijäänsä ja naittanut hänet tyttärelleen. Octavia ei toipunut poikansa kuolemasta vaan pukeutui suruvaatteisiin eikä halunnut kuulla Marcelluksen nimeä mainittavan.[5] Suru ei saanut Octaviaa vetäytymään kokonaan syrjään. Octavia neuvoi veljeään naittamaan leskeksi jääneen Julian Agrippalle vahvistaakseen miesten välistä sidettä, vaikka Agrippa oli naimisissa Octavian tyttären kanssa.[10]

Octavia kuoli vuonna 11 eaa. tai 9 eaa. Augustus järjesti rakkaalle sisarelleen julkiset hautajaiset. Augustuksen lisäksi Drusus piti hautajaispuheen. Octavia haudattiin Augustuksen mausoleumiin poikansa lähelle. Augustus rakennutti sisarensa kunniaksi Porticus Octaviaen, jossa oli muun muassa kirjasto.

LapsetMuokkaa

Marcellus ja Octavia saivat kolme lasta:

Antonius ja Octavia saivat kaksi lasta:

Octaviasta tuli myös Antoniuksen muiden lasten holhooja:

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Sharrock, Keith. s.121
  2. a b c d Livius.org – Octavia Minor
  3. Goldsworthy, s.289-290
  4. Goldsworthy, s.292-293
  5. a b c Lightman, hakusana "Octavia (2)"
  6. Goldsworthy, s.302
  7. Goldsworthy, s.304
  8. Goldsworthy, s.337-340
  9. Goldsworthy, s.354-355
  10. Sharrock, Keith. s.122