Obninskin ydinvoimalaitos
Obninskin ydinvoimalaitos (ven. О́бнинская АЭС, Obniskaja AES) on Länsi-Venäjän Kalugan alueella, Okajoen Protva-sivuhaaran lähistöllä, Obninskin kaupungin eteläosassa sijaitseva, vuonna 2002 suljettu maailman ensimmäinen ydinvoimalaitos. Laitos sijaitsee noin 100 kilometriä Moskovasta lounaaseen.[1][2][3][4]
Rakenteilla oleva voimala
Toiminnassa oleva voimala
Suljettu voimalaToiminnassa olevissa ydinvoimalaitoksissa voi olla myös rakenteilla olevia tai suljettuja voimalayksiköitä.
Obninskin ydinvoimalaitoksessa käytettiin lämpöteholtaan 30 MW:n kevytvesijäähdytteistä grafiittireaktoria (LWGR), jonka sähkötuotantoteho oli 5 MW.[5][2][6] Voimalan rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1951 ja reaktorilla saavutettiin ydinreaktiota ylläpitävä kriittinen massa ensimmäisen kerran 6. toukokuuta 1954. Voimalaitos liitettiin sähköverkkoon 27. kesäkuuta 1954. Laitos suljettiin pysyvästi 29. huhtikuuta 2002.[7][2][8] Voimalaitoksen entisissä tiloissa toimii nykyään esimerkiksi ydinvoimatekniikan museo.[9] Obninskin ydinvoimalaitoksen omistaa Venäjän valtion Rosatom ja sen toiminnan loppuunsaattamisesta vastaa Rosatomin tytäryritys, osakeyhtiö Rosenergoatom.[10]
Obninskin voimalaitokselle suunniteltu reaktoriratkaisu toimi esikuvana useiden myöhempien ydinvoimaloiden suunnittelulle. Sen pohjalta rakennettiin Siperian ja Belojarskin ydinvoimalaitokset, ja kehitettiin suurempi, 1000 MW:n RBMK-reaktorimalli.[11][12]
Galleria
muokkaa-
Obninskin ydinvoimalaitoksen tiloissa toimivan ydinvoimatekniikan museon rakennus. -
Obninskin ydinvoimalaitosaluetta Obninskin kaupungin eteläosissa.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Karta Obninska, Obninskin kaupunki, admobninsk.ru, viitattu 26.4.2014 (venäjäksi)
- ↑ a b c Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): APS-1 OBNINSK (Atomic Power Station 1 Obninsk) (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Obninskin ydinvoimalasta) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Obninsk: number one Nuclear Engineering International, neimagazine.com. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Ydinvoimalaitostyypit stuk.fi. Arkistoitu 30.4.2014. Viitattu 27.4.2014.
- ↑ Light Water cooled Graphite moderated Reactor – LWGR (LWGR-reaktorin yksinkertaistettu toimintaperiaate) the Nuclear Training Centre (ICJT), Jožef Stefan Institute, Slovenia, icjt.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Aps 1 Obninsk, Russia world-nuclear.org.
- ↑ Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): The Power Reactor Information System (PRIS): Russian Federation (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Venäjän ydinvoimaloista ja niiden reaktoreista) 2013 tilanne. IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Historical development of the Russian nuclear industry Rosatom, rosatom.ru. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Porjadok poseštšenija otraslevogo memorialnogo kompleksa Pervoi v mire AES ("Ydinvoimatekniikan museoon" pääsystä kertova sivusto. Ryhmien on haettava vierailulupaa erittäin varhain: ulkomaalaisten ryhmien osalta vähintään 45 päivää etukäteen. Vierailuaika luvan saamisen jälkeen on ryhmille ti ja to klo 14.) FGUP Gosudarstvennyi nautšnyi tsentr Rossijskoi federatsii – fiziko-energetitšeski institut imeni A. I. Leipunskogo", FGUP "GNTs RF – FEI", ippe.ru / Rosatom. Viitattu 27.4.2014. (venäjäksi)
- ↑ Istorija nautšnogo tsentra FGUP Gosudarstvennyi nautšnyi tsentr Rossijskoi federatsii – fiziko-energetitšeski institut imeni A. I. Leipunskogo", FGUP "GNTs RF – FEI", ippe.ru / Rosatom. Arkistoitu 2.8.2012. Viitattu 27.4.2014. (venäjäksi)
- ↑ I. S. Zheludev ja L. V. Konstantinov: Nuclear power in the USSR (pdf) IAEA Bulletin, Vol 22, No 2., sivut 34-45. iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ B. A. Semenov: Nuclear power in the Soviet Union (pdf) IAEA Bulletin, Vol 25, No 2., sivut 47-59. iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Obninskin ydinvoimalaitos Wikimedia Commonsissa
- Obninsk: number one Nuclear Engineering International, neimagazine.com. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)