Belojarskin ydinvoimalaitos
Belojarskin ydinvoimalaitos (ven. Белоя́рская а́томная электроста́нция им. И. В. Курчатова, Белоярская АЭС (БАЭС), Belojarskaja AES (BAES)) on Venäjän Länsi-Siperian Sverdlovskin alueella, kolme kilometriä 26 000 asukkaan Zaretšnyin kaupungin pohjoispuolella sijaitseva ydinvoimalaitos.[1] Voimalan länsipuolella on lauhdutusvesialtaana toimiva Belojarskin tekoallas. Aluekeskus Jekaterinburg sijaitsee 45 kilometriä voimalasta länteen. [2][3]
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/91/RIAN_archive_811080_Beloyarsk_Nuclear_Power_Plant_operation.jpg/250px-RIAN_archive_811080_Beloyarsk_Nuclear_Power_Plant_operation.jpg)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e0/Orange_pog.svg/8px-Orange_pog.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/ab/Green_pog.svg/8px-Green_pog.svg.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b2/Purple_pog.svg/8px-Purple_pog.svg.png)
Toiminnassa olevissa ydinvoimalaitoksissa voi olla myös rakenteilla olevia tai suljettuja voimalayksiköitä.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8c/Beloyarsk_NNP.jpg/250px-Beloyarsk_NNP.jpg)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0d/RIAN_archive_895485_Beloyarsk_nuclear_power_plant_in_Sverdlovsk_Region.jpg/250px-RIAN_archive_895485_Beloyarsk_nuclear_power_plant_in_Sverdlovsk_Region.jpg)
Ydinvoimala on yksi Venäjän vanhimmista. Sen kaksi ensimmäistä yksikköä perustui Obninskin ydinvoimalaitoksessa kokeiltuun kevytvesijäähdytteiseen ja grafiittihidasteiseen reaktorityyppiin (LWGR, Light Water cooled Graphite moderated Reactor).[4][5][6][7] Yksikkö 1 oli teholtaan 108 MW (reaktorimalli AMB-100) ja liitettiin sähköverkkoon 26. huhtikuuta 1964. Yksikkö 2 oli teholtaan 160 MW (malli AMB-200) ja kytkettiin verkkoon 29. joulukuuta 1967. Nämä reaktoriyksiköt suljettiin lopullisesti vuosien 1983 ja 1990 alussa.[2][8][9]
Huhtikuussa 2014 käytössä oli ainoastaan voimalan reaktoriyksikkö 3. Se on reaktorimalliltaan BN-600-tyyppinen, 600 megawatin nopea hyötöreaktori. Voimalaitosyksikkö liitettiin sähköverkkoon 8. huhtikuuta 1980. Lisäksi voimalaitokseen on valmistumassa 4. yksikkö. Se on 864 MW:n tehoinen nopea hyötöreaktori (mallia BN-800). Yksikköä rakennettiin kesästä 2006 saakka ja se kytkettiin verkkoon joulukuussa 2015.[10][11][2]
Lisäksi Sverdlovskin alueella on tehty päätös 1220 megawatin BN-1200-tyyppisen 5. hyötöreaktoriyksikön rakentamisesta. Viitosyksikkö olisi tarkoitus saada rakennettua 2020-luvun alkuun mennessä, jolloin nykyisen 3. yksikön tuotannollinen aika on suunniteltu päättyvän.[12]
Ydinvoimalaitoksen omistaa Venäjän valtion Rosatom ja sen toiminnasta vastaa Rosatomin tytäryritys, osakeyhtiö Rosenergoatom.[8][9][10][11]
Lähteet
muokkaa- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 27.4.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b c Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): The Power Reactor Information System (PRIS): Russian Federation (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Venäjän ydinvoimaloista ja niiden reaktoreista) 2013 tilanne. IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Beloyarsk NPP Rosenergoatom, rosenergoatom.ru. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Historical development of the Russian nuclear industry Rosatom, rosatom.ru. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Pervaja v mire AES FGUP Gosudarstvennyi nautšnyi tsentr Rossijskoi federatsii – fiziko-energetitšeski institut imeni A. I. Leipunskogo", FGUP "GNTs RF – FEI", ippe.ru / Rosatom. Viitattu 27.4.2014. (venäjäksi)
- ↑ B. A. Semenov: Nuclear power in the Soviet Union (pdf) IAEA Bulletin, Vol 25, No 2., sivut 47-59. iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Light Water cooled Graphite moderated Reactor – LWGR (LWGR-reaktorin yksinkertaistettu toimintaperiaate) the Nuclear Training Centre (ICJT), Jožef Stefan Institute, Slovenia, icjt.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): BELOYARSK-1 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Belojarskin ydinvoimalan 1. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): BELOYARSK-2 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Belojarskin ydinvoimalan 2. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): BELOYARSK-3 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Belojarskin ydinvoimalan 3. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA (YK:n erityisjärjestö): BELOYARSK-4 (IAEA:n ydinvoimalarekisterin yhteenveto Belojarskin ydinvoimalan 4. yksiköstä) IAEA, iaea.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Large fast reactor approved for Beloyarsk 27.6.2012. World Nuclear Association: World nuclear news, world-nuclear-news.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Belojarskin ydinvoimalaitos Wikimedia Commonsissa
- Belojarskaja AES: TšP ko Dnju Atomštšika (venäjäksi) (bellona.ru)