Nurhaci
Nurhaci tai Nurhachi (mantšuksi ᠨᡠᡵᡤᠠᠴᡳ nurgaci, kiin. 努爾哈赤, 21. helmikuuta 1559 – 30. syyskuuta 1626) oli alkujaan džurtšenien heimopäällikkö ja myöhemmin kaani, joka 1500-luvun lopulla nousi Mantšuriassa huomattavaan asemaan. Hän kuului Aisin Gioro -klaaniin ja hallitsi džurtšeneja, myöhempien mantšujen edeltäjiä, vuodesta 1616 kuolemaansa saakka syyskuussa 1626.
Nurhaci | |
---|---|
Kundulunin kaani | |
Valtakausi | 17. helmikuuta 1616 – 30. syyskuuta 1626 |
Seuraaja | Hong Taiji (Chonge) |
Syntynyt |
21. helmikuuta 1559 Xinbin, Liaoning, Mantšuria[1] |
Kuollut |
30. syyskuuta 1625 (66 vuotta) Ningyuan, Mantšuria |
Suku | Aisin Gioro |
Isä | Taksi |
Äiti | Hitara |
Nurchaci järjesteli džurtšenien eri heimot uudestaan ja yhdisti heidät, perusti Kahdeksan lippukunnan sotilaallisen järjestelmän ja hyökkäsi lopulta Kiinan Ming-dynastiaa sekä Korean Choseon-dynastiaa vastaan. Valloittamalla Kiinan koillisen Lainingin maakunnan hän loi edellytykset mantšujen vuonna 1644 suorittamalle Kiinan valloitukselle, jolloin Kiinassa nousi valtaan mantšulaisperäinen Qing-dynastia. Hänen on yleensä katsottu myös kehittäneen mantšun kielen kirjoitusjärjestelmän.[2]
Nimi ja arvonimet
muokkaaKoska Nurhacia pidetään Qing-dynastian perustajaisänä, hänelle on annettu temppelinimi Taizu,[3] joka perinteisesti on kuulunut Kiinan dynastioiden perustajille.
Nurhaci oli Jianzhou-žurtšenien heimopäällikkö[3], ja hänen virallinen arvonimensä oli Kundulun-kaani.[3]. Hänellä oli myös arvonimi Geren gurun-be ujire genggiyen Han ("Loistava kaani, joka on hyödyksi kaikille kansoille").[3] Hänen kiinalainen hallitsijanimensä oli Tianming[3] (Wade-Giles: Tien-ming, kiin. 天命, mantšuksi Abkai fulingga, mongoliksi Tengri-yin Süldetü), joka tarkoittaa "Taivaan mandaatin keisaria". Vuonna 1736 hänelle annettiin kuolemanjälkeinen nimi, jonka lyhennetty muoto kuuluu "Keisari Gao" (kiin. 高皇帝).
Varhaisvuodet
muokkaaNurhaci syntyi vuonna 1559.[3] Koska hän kuului Sukshu-joen heimon Gioro-klaaniin, hän väitti olevansa myös Möngke Temürin (Mentemun), muutamia vuosisatoja aikaisemmin eläneen mongolien ja džurtšenien päällikön jälkeläinen. Kiinalaisten lähteiden mukaan hän nuoruudessaan toiminut sotilaana Ming-dynastian kenraali Li Chengliangn alaisuudessa Fushunissa ja oppinut samalla kiinaa.
Vuonna 1582 hänen isänsä Taksi ja isoisänsä Giocangga surmattiin kilpailevan džurtšen-päällikkö Nikan Wailanin hyökätessä Guren kylään (nimi Nikan wailan merkitsee džurtšenin kielessä "Kiinan kansan sihteeriä", minkä vuoksi jotkut historioitsijat pitävät hänen olemassaoloaan kyseenalaisena). Seuraavana vuonna Nurhaci ryhtyi yhdistämään alueen džurtšen-heimoja.
Vuonna 1584, ollessaan 25-vuotias, Nurhaci hyökkäsi Nikan Wailania vastaa Tulunin kylään kostaakseen isänsä ja isoisänsä kuoleman.[2] Heidän kerrotaan jättäneen jälkeensä vain kolmetoista asepukua. Nikan Wailan pakeni Erhuniin, mutta sinnekin Nurhaci hyökkäsi häntä vastaan vuonna 1587. Tällöin Nikan Wailan pakeni Li Chengliangin alueelle. Päästäkseen Nurhacin kanssa parempiin väleihin Li luovutti hänelle Nikan Wailanin, jonka hän mestasi välittömästi. Lin tuella Nurhaci pystyi seuraavina vuosina vähitellen vahvistamaan asemaansa.
Džurtšen-heimojen yhdistäminen
muokkaaVuonna 1593 Nurhacia vastaan hyökkäsi yhdeksän liittoutunutta heimoa: Yehe, Hada, Ula, Hoifa, Kortšin, Sibe, Guwalca, Jušeri ja Neyen, mutta Nurhaci voitti nämä kaikki täydellisesti Guren taistelussa.
Vuosina 1599–1618 Nurhaci kävi taisteluja neljää Hulun-heimoa vastaan. Vuonna 1599 hän hyökkäsi Hadaan, jonka hän valloitti lopullisesti vuonna 1603. Vuonna 1607 hän valloitti Hoifan sen jälkeen, kun sen beile, Baindari oli kuollut. Vuonna 1613 hän kukisti Ulan beilen Bujantain ja lopulta vuonna 1519 Sarhun taistelussa Yehen ja sen beilen Gintaisin.
Vuonna 1519 hän antoi kahdelle kielenkääntäjälle, Erdeni Bagshille ja Dahai Jarquchille tehtäväksi laatia mantšun kielelle kirjoitusjärjestelmä. Sen pohjana oli mongolin kirjaimisto.
Vuonna 1606 mongolit myönsivät Nurhacille Kundulunin kaanin arvonimen.
Vuonna 1616 Nurhaci julistautui kaaniksi eli kuninkaaksi ja perusti ns. Myöhemmän Jin-dynastian.[1] Nimi viittasi varhaisempaan, vuosina 1115–1234 hallinneeseen Jin-dynastiaan, joka sekin oli ollut džurtšenien perustama. Samalla hän antoi klaanilleen nimen Aisin Goro. Myöhemmin, vuonna 1626, hänen poikansa Hong Taiji antoi dynastialle nimen Qing-dynastia, mutta Nurhacia pidetään usein Qing-dynastian perustajana.
Vuonna 1625 hän teki Mukdenista (nykyisestä Shenyangista, Liaoningin maakunnassa) valtakuntansa pääkaupungin, [4] ja rakennutti sinne palatsin.
Järjestäessään valtakuntansa hallinnon uudestaan Nurhaci nimitti viisi johtavaa neuvosmiestä, jotka olivat Anfiyanggū, Eidu, Hūrhan, Fiongdon ja Hohori.
Vasta kaaniksi tultuaan Nurhaci sai liitetyksi valtakuntaansa myös Ulan ja Yehen klaanit.
Suhteet Ming-dynastiaan
muokkaaVuonna 1618 Nurhaci laati asiakirjan, joka tunnetaan nimellä "Seitsemän epäkohtaa" ja jossa hän luetteli seitsemän syytöstä Kiinaa vielä tuolloin hallinnutta Ming-dynastiaa vastaan, ja samana vuonna hän ryhtyi myös kapinoimaan Mingin ylivaltaa vastaan. Suurin osa syytöksistä liittyi hänen riitaisuuksiinsa Yehe-heimoa vastaan ja siihen, että Ming suosi Yeheä.
Nurhaci johti monia menestyksellisiä sotaretkiä Ming-dynastiaa, Koreaa, mongoleja ja muita džurtšen-heimoja vastaan ja laajensi suuresti hallinnassaan ollutta aluetta. Vuonna 1626 Nurhaci lopulta koki ensimmäisen vakavan sotilaallisen tappionsa, jonka sai aikaan Ming-kenraali Yuan Chonghuan. Yuanilla oli käytössään portugalilaisvalmisteisia tykkejä, ja Nurhaci haavoittui Ningyanin taistelussa. Hän ei voinut enää parantua fyysisesti eikä henkisesti, ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin, 30. syyskuuta 1626, De-A Manin kaupungissa, 68-vuotiaana. Hänet haudattiin mausoleumiin, Fuling-hautaan, Shenyangin itäpuolella.
Perintö
muokkaaYksi Nurhacin kestävimmistä aikaansaannoksista, oli Kahdeksan lippukuntaa[1], sotilaallinen järjestelmä, josta myöhemmin tuli Kiinan Qing-dynastian aikaisen armeijan perusta. Lippukuntien asema ei suuresti muuttunut Nurhacin eikä hänen seuraajiensa aikana, vaan ne pysyivät pääasiassa kuningasperheen valvonnassa. Kaksi valiojoukkoa, Keltaiset lippukunnat, olivat suoraan Nurhacin valvonnsassa. Kahta Sinistä lippukuntaa johti kuolemaansa saakka Nurhacin veli Šurhaci, minkä jälkeen niitä johtivat Šurhacin pojat Chiurhala ja Amin. Nurhacin vanhin poika Cuyen johti Valkoista lippukuntaa suurimman osan isänsä valtakaudesta, kunnes hän nousi kapinaan. Tällöin Reunustettu Valkoinen lippukunta annettiin Nurhacin pojanpojalle ja Täysvalkoinen lippukunta Nurhacin kahdeksannelle pojalle ja perilliselle Hong Taijille. Nurhacin valtakauden lopulla Hong Taiji kuitenkin johti molempia Valkoisia lippukuntia. Punaista lippukuntaa johti Nurhacin toinen poika Daishan ja Reunustettua Punaista lippukuntaa myöhemmin hänen poikansa. Daishan ja hänen poikansa johtivat molempia Punaisia lippukuntia aina Hong Taijin valtakauden loppuun saakka.
Ei ole aivan selvää, miten Hong Taiji tuli Nurhacin seuraajaksi džurtšenien kaanina.[5] Eläessään Nurhaci ei ollut nimittänyt ketään seuraajakseen vaan rohkaisi poikiaan hallitsemaan yhdessä.[6] Kolme hänen pojistaan, Daišan ja Manggūltai ja Hong Taiji, sekä hänen veljenpoikansa Amin olivat "neljä vanhempaa beileä".[7] Nurhacin kuolemaa seuraavana päivänä nämä pakottivat hänen ensimmäisen puolisonsa, Rouva Abahain (1590–1629) tekemään itsemurhan.[5] Tämä on saanut jotkut historioitsijat epäilmeään, että Nurhaci olisi todellisuudessa nimittänyt Abahain 15-vuotiaan pojan Dorgonin seuraajakseen ja tuolloin 43-vuotiaan Daišanin sijaishallitsijaksi.[8][9] Pakottamalla Dorgonin äidin tappamaan itsensä prinssit olisivat riistäneet Dorgonilta vahvan tukijan. Syy siihen, miksi he olisivat katsoneet tämän välttämättömäksi, oli se, että Nurhaci oli jättänyt valiojoukkonsa, Keltaiset lippukunnat, Dorgonin ja Dodonin, Abahain poikien johtoon. Näitä kuitenkin alkoi nyt johtaa Hong Taiji, joka siihen saakka oli johtanut Valkoisia lippukuntia, ja täten hän sai niihin liittyvän valta-aseman siirretyksi nuoremmilta veljiltään itselleen.
Hung Taiji muisteli myöhemmin, että Amin ja toinen beile suostuivat hyväksymään Hung Taijin kaaniksi, mutta Amin olisi tällöin halunnut pitää hallinnassaan Sinisen lippukuntansa, mikä olisi vaarantanut Nurhacin aikaansaaman džurtšenien yhtenäisyyden.[10] Myöhemmin vanhempi veli Daišan sai aikaan sovitteluratkaisun, jonka mukaan Hung Taiji oli kaani, mutta kolme muuta vanhempaa beileä olivat hänen kanssaan lähes saman arvoisia.[11] Vähitellen Hung Taiji kuitenkin onnistui pääsemään kiistattomaksi johtajaksi.
Aikalaislähteet
muokkaaTiedot Nurhacista perustuvat osittain myöhempiin propagandistisiin teoksiin, jollainen on esimerkiksi "Mantšujen todelliset asiakirjat" (kiin. 滿洲實錄, Mǎnzhōu Shílù, mantšuksi Yargiyan kooli). On kuitenkin olemassa myös hyviä aikalaislähteitä. Paljon Nurhacia käsittelevää aineostoa on säilynyt esimerkiksi korealaisissa lähteissä kuten "Joseon-dynastian aikakirjat" (kor. 朝鮮王朝實錄, Joseon Wangjo Sillok), varsinkin osuuksissa Seonjo Sillok ja Gwanghaegun Ilgi. Seonjo Sillok sisältää muun muassa tiedot Sin Cung-ilin matkasta Jianzhouhun.
Nurhacin valtakaudelta on säilynyt myös alkuperäisiä mantšunkielisiä lähteitä. Kielellisesti tarkistettu laitos hänen asiakirjoistaan toimitettiin myöhemmin keisari Qianlongin toimeksiannosta, ja se on käännetty japaniksi ja kiinaksi. Harvardin yliopistossa on meneillään projekti niiden kääntämiseksi myös englannin kielelle.
Perhe
muokkaaEsivanhemmat
muokkaaMentemu | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Fuman | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
18 (24.) kapteeni Douljing | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Giocangga | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Rouva Hitara | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Taksi | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Nurhaci | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
kapteeni Agu | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Rouva Hitara | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Vanhemmat
muokkaa- Isä: Taksi (k. 1583), kuolemansa jälkeen keisari Xuan (宣皇帝), temppelinimenä Xianzu (顯祖)
- Äiti: Rouva Hitara (k. 1569)
Puolisot
muokkaaNurhacilla oli kaikkiaan 16 puolisoa:
- Rouva Tunggiya (佟佳氏), alkuperäiseltä nimeltään Hahana Jacing (哈哈納扎青). Nurhacin ensimmäinen puoliso vuodesta 1577. Lapset:
- Rouva Fuca (富察氏), alkuperäiseltä nimeltään Gundai (袞代). Lapset:
- Manggūltai
- Mangguji, prinsessa Hada
- Degelei, Beile
- Rouva Yehenara (葉赫那拉氏), alkuperäiseltä nimeltään Jer-Jer (孟古哲哲) (1575–1603), sai kuolemansa jälkeen vuonna 1636 arvonimen Keisarinna Xiaocigao (孝慈高皇后). Lapsi:
- Rouva Ulanara (烏喇那拉氏), alkuperäiseltä nimeltään Abahai (阿巴亥) (1590–1626). Lapset:
- Rouva Borjigit (博爾濟吉特氏)
- Rouva Irgen Gioro (伊爾根覺羅氏). Lapset:
- Prinsessa Nunje
- Abatai
- Rouva Yehenara (葉赫那拉氏), keisarinna Xiaocigaon nuorempi sisar. Lapset:
- Nurhacin kahdeksas tytär
- kaksi puolisoa, joiden nimiä ei tunneta
- Rouva Joogiya (兆佳氏). Lapsi:
- Abai, Zhenin herttuan
- Rouva Niuhuru (鈕祜祿氏). Lapset:
- Tangguldai, Fun herttua
- Tabai, Fun herttua
- Rouva Giyamuhut Gioro (嘉穆瑚覺羅氏), alkuperäiseltä nimeltään Zhen'ge (真哥). Lapset:
- Babutai, Zhenin herttua
- Mukushen
- Babuhai
- Nurhacin viides tytär
- Nurhacin kuudes tytär
- Rouva Silin Gioro (西林覺羅). Lapsi:
- Laimbu, Fun herttua
- Rouva Irgen Gioro (伊爾根覺羅氏). Lapsi:
- Nurhacin seitsemäs tytär
Pojat
muokkaa- Cuyen (褚英) (1580–1618), Nurhacin alkuperäinen kruununprinssi, kuolemansa jälkeen kunnianimenä kruununprinssi Guang'e (廣略太子)
- Daišan (代善) (19. elokuuta 1583 – 25. marraskuuta 1648), ensimmäisen luokan prinssi Li (禮親王), kuolemanjälkeiseltä nimeltään Lie (烈)
- Abai (8. syyskuuta 1585 – 14. maaliskuuta 1648), "kenraali, joka vakautti valtion" (鎮國將軍), kuolemanjälkeiseltä nimeltään Qinmin (勤敏)
- Tangguldai (湯古代) (24. joulukuuta 1585 – 3. marraskuuta 1640), "kenraali, joka vakautti valtion" (鎮國將軍), kuolemanjälkeiseltä nimeltään Kejie (克潔)
- Manggūltai (莽古爾泰) (1587 – 11. tammikuuta 1633)
- Tabai (塔拜) (2. huhtikuuta 1589 – 6. syyskuuta 1639), kuolemanjälkeiseltä nimeltään Quehou (慤厚)
- Abatai (阿巴泰) (27. heinäkuuta 1589 – 10. toukokuuta 1646)
- Hong Taiji (皇太極) (28. marraskuuta 1592 – 21. syyskuuta 1643), Nurhacin seuraaja Qing-dynastian keisarina
- Babutai (巴布泰) (13. joulukuuta 1592 – 27. helmikuuta 1655), kuolemanjälkeiseltä nimeltään Kexi (恪僖)
- Degelei (德格類) (16. joulukuuta 1592 – 11. marraskuuta 1635), beile
- Babuhai (巴布海) (15. tammikuuta 1597 – 1643)
- Ajige (阿濟格) (28. elokuuta 1605 – 28. marraskuuta 1651)
- Laimbu (賴慕布) (26. tammikuuta 1612 – 23. kesäkuuta 1646), kuolemanjälkeiseltä nimeltään Jiezhi (介直)
- Dorgon (多爾袞) (17. marraskuuta 1612 – 31. joulukuuta 1650), ensimmäisen luokan prinssi Rui, (睿親王), kuolemanjälkeiseltä nimeltään Zhong (忠). Sijaishallitsija, jota kuolemansa jälkeen kunnioitettiin Qing-dynastian keisarina ja jolle keisari Shunzhi myönsi temppelinimen Chengzong (成宗)
- Dodo (多鐸) (2. huhtikuuta 1614 – 29. huhtikuuta 1649), ensimmäisen luokan prinssi Yu (豫親王), kuolemanjälkeiseltä nimeltään Tong (通)
- Fiyanggu (費揚果) (marraskuu 1620 – ?)
Tyttäret
muokkaa- Prinsessa Donggo (東果格格) (1578 – elokuu/syyskuun alku 1652). Puoliso vuodesta 1588 lähtien: Hohori (何和禮) (1561–1624). Arvonimenä Valtion prinsessa (固倫公主)
- Prinsessa Nunje (嫩哲格格) (1587 – elo/syyskuu 1646). Puoliso Darkhan (達爾漢).
- Mangguji (莽古濟), prinsessa Hada (1590–1635). Ensimmäinen puoliso vuodesta 1601 Hadanara Worgudai (哈達部納喇.吳爾古代), Menggebulun poika.
Toinen puoliso vuodesta 1627 Borjigit Suonuo Muduling (博爾濟吉特.瑣諾木杜凌)
- Mukushen (穆庫什) (1595 – ?). Puoliso vuodesta 1608 Ulanaran prinssi Bujantai (烏拉國主布佔泰), viimeinen Ulan prinssi
- Prinsessa ? (1597–1613). Puoliso vuodesta 1608 Niohuru Daki (鈕祜祿.達啟), Niohoru Eidun (鈕祜祿.額亦都) poika
- Prinsessa ? (1600 – loka/marraskuu 1646). Puoliso vuodesta 1613: Yehenara Suna (葉赫那拉.蘇納) (Suksahan isä)
- Prinsessa ? (huhtikuu 1604 – elokuu 1685). Puoliso marras/joulukuusta 1619 Nara Ezhayi (納喇.鄂札伊) (kuollut touko/kesäkuussa 1641)
- Prinsessa ? (1612 – maalis/huhtikuu 1646). Puoliso helmi/maaliskuusta 1625 Borjigit Gorbushi (博爾濟吉特.固爾布什).
Nurhaci populaarikulttuurissa
muokkaaVuoden 1984 elokuvassa Indiana Jones ja tuomion temppeli Indiana Jones vaihtaa Nurhacin pieneen koristeltuun jadeuurnaan haudatut jäännökset kiinalaisen gansteri Lao Chen omistamaan timanttiin.
Nimikkokohde
muokkaaNurhacin mukaan on nimetty lentoliskosuku Nurhachius.
Lähteet
muokkaa- Der Tod der Kaiserin Abahai i. J. 1626. Ein Beitrag zur Frage des Opfertodes (殉死) bei den Mandju. Monumenta Serica, 1935, nro 1, s. 71–81. (saksa)
- Willard J. Peterson: Cambridge History og China, nide 9, osa 1: The Ch'ing Dynasty to 1800, s. 9–72. Cambridge University Press, 2002. ISBN 0-521-24334-3
- Frederic Wakeman: The Great Enterprise: The Manchu Reconstruction of Imperial Order in Seventeenth-Century China. Berkeley, Los Angeles, Lontoo: University of California Press, 2002. ISBN 0-520-04804-0
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Nurhachi China Culture. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 24.3.2014.
- ↑ a b Johan K. Fairbank, Edwin O. Reischauer: ”Traditional China at Its Height under the Ch'In”, China, Tradition & Transformation, s. 213-215. Allen & Unwin, 1989. ISBN 0-04-374006-5
- ↑ a b c d e f Nurhachi Encyclopaedia Britannica. Viitattu 24.3.2014.
- ↑ Michael Dillon: ”Nurhachi”, Dictionary: A Cultural and Historical Dictionary, s. 237. Curzon, 1998. ISBN 0-7007-0439-6
- ↑ a b Willard J. Peterson: Cambridge History og China, nide 9, osa 1: The Ch'ing Dynasty to 1800, s. 52. Cambridge University Press, 2002. ISBN 0-521-24334-3
- ↑ Frederic Wakeman: The Great Enterprise: The Manchu Reconstruction of Imperial Order in Seventeenth-Century China, s. 158. Berkeley, Los Angeles, Lontoo: University of California Press, 2002. ISBN 0-520-04804-0
- ↑ Wakeman, s. 158
- ↑ ROth Li, s. 52
- ↑ Der Tod der Kaiserin Abahai i. J. 1626. Ein Beitrag zur Frage des Opfertodes (殉死) bei den Mandju. Monumenta Serica, 1935, nro 1, s. 71–81. (saksa)
- ↑ Wakeman, s. 158–160
- ↑ Wakeman, s. 160