Nuorisotiedon kirjasto

Nuorisotiedon kirjasto on vuonna 1974 perustettu valtakunnallisesti kaikille avoin nuorisoalan erikoiskirjasto. Kesällä 2021 osa kirjaston aineistosta siirrettiin Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) alaisuuteen, mutta varsinainen Suomen nuorisoalan kattojärjestön Allianssin ylläpitämä kirjastotoiminta lakkautettiin.

Kirjaston käyttö ja kokoelmat

Nuorisoalan erikoiskirjaston perustehtävä oli nuoria koskevan tiedon kokoaminen, tallentaminen ja välittäminen. Monitieteisessä kokoelmassa oli nuoria koskevia julkaisuja, artikkeleita ja tallenneaineistoa useasta eri näkökulmasta. Kaikille avoimen kirjaston merkittävimpiä kohderyhmiä olivat eri tavoin nuorisoalalla ammatikseen toimivat ja alalle opiskelevat, nuorisotutkijat sekä toimittajat ja opettajat.

Kirjaston monitieteinen kokoelma sisälsi nuoria, nuorisotyötä ja -tutkimusta sekä järjestö- ja kansalaistoimintaa koskevaa aineistoa. Kustannetun tieto- ja tutkimuskirjallisuuden lisäksi kokoelmissa oli huomattava määrä vähälevikkistä tai julkaisematonta kirjallisuutta, kuten opinnäytteitä, raportteja ja pienpainatteita. Kaikkiaan kirjaston kokoelmiin tallennettiin liki 24 000 nidettä, joista osa siirtyi Humakin kirjastoon ja Finna-tietokantaan.

Kirjastosta löytyivät erilliset kokoelmat muun muassa nuorisotyön varhaisimmista ajoista, nuorisopsykiatriasta, draamakasvatuksesta sekä seikkailukasvatuksesta. Verkkosivuille koottiin tietoa kulloinkin ajankohtaisista aiheista, viimeisimpinä esimerkiksi nuorista turvapaikanhakijoista sekä nuorista ja koronasta.

Erilliskokoelmista osa saatiin kesällä 2021 sijoitettua uudelleen. 35 vuotta kirjastossa kartutettu Nuorisopsykiatrian kokoelma päätyi Kriminologiseen kirjastoon ja joukko eriaiheisia yksittäisteoksia lähti myös muihin kirjastoihin. Kirjaston tallenneaineisto toimitettiin Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon (KAVI). Nuorisotyön historia -kokoelma muodostui asessori Ilmari Rinteen keräämän kirjallisuuden ympärille. Kokonaisuus palautettiin Turkuun Nuoperiin, joka etsii sille uutta sijoituspaikkaa. Kirjaston perustamisaineisto, nuorisopoliittiset suunnitelmat ja -tutkimukset, otettiin Turun yliopiston poliittisen historian käyttöön. Elävän kirjaston aineisto tallennettiin Nuoperiin.

Olennainen osa Nuorisotiedon kirjaston työtä oli nuorisoalan tiedontuotannon dokumentointi. Kirjaston omasta tietokannasta löytyivät kirjojen ja tallenteiden lisäksi tiedot koti- ja ulkomaisten lehtien nuorisoalaan ja -tutkimukseen liittyvistä artikkeleista. Tietokantaan ryhdyttiin tallentamaan aktiivisesti myös linkkejä alan verkkojulkaisuihin, kun niitä alkoi ilmestyä painetun aineiston rinnalle.

Kirjasto järjesti tapahtumia itse ja sinne tehtiin säännöllisesti opintokäyntejä korkeakouluista ja muista oppilaitoksista. Kirjaston lanseeraama suosittu Matkalaukkukirjasto-palvelu vei nuorisotietoa seminaareihin ja tapahtumiin. Kirjasto oli mukana käynnistämässä ja levittämässä Allianssin yhdenvertaisuustoiminnan kanssa pohjoismaista Elävä kirjasto -menetelmää Suomeen vuodesta 2006 alkaen. Uutena toimintamuotona kirjasto aloitti vuonna 2014 Hakemusklinikka järjestöille -palvelun, jossa tarjotaan tukea ja konsultointia opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) nuorisotyön yleisavustuksia hakeville järjestöille lomakkeiden täyttämisessä. Myöhemmin mukaan tuli myös vastaava Selvitysklinikka -palvelu. Sparraajina lomakkeiden täyttämisessä olivat sittemmin myös muut Allianssin asiantuntijat.

Taustaa

Nuorisotiedon kirjasto sai alkunsa opetusministeriön aloitteesta vuonna 1974 perustetusta Nuorisopoliittisesta arkistosta, johon aluksi haluttiin koota kuntien nuorisopoliittisia suunnitelmia ja -tutkimuksia ja sittemmin yleisemminkin nuoria koskevaa tietoa tutkijoiden ja nuorisotyöntekijöiden käyttöön. Ajallisen vertailun vuoksi mainittakoon, että ensimmäinen nuorisotyölaki astui voimaan vain kaksi vuotta aiemmin, 1972.

Nuorisopoliittinen arkisto toimi opetusministeriön nuorisohallinnon tukemana osana tuolloista Kansalaiskasvatuksen Keskusta. Alkuun keskityttiin tiedottamaan alan tutkimuksen ja kirjallisuuden kehityksestä ja arkiston kokoelmat olivat käytössä vain sen omissa tiloissa Helsingissä, Kasarmikadulla. Nuorisopoliittisen arkiston toimintaperiaatteissa tapahtui muutos vuonna 1976. Tuolloin varsinkin maaseudulla työskentelevien nuorisotyöntekijöiden toivomuksesta aineistot tulivat lainattaviksi ja asiakkaille ryhdyttiin tarjoamaan tietopalvelua. Samalla nimi muutettiin muotoon ”Nuorisopoliittinen kirjasto ja tietopalvelu”. Kirjasto ryhtyi keräämään yhä systemaattisemmin nuorisotietoa ja myös julkaisemaan sitä.

Oma julkaisusarja perustettiin vuonna 1977, ja siinä ilmestyi vuosittain Suomen nuorisopoliittinen kirjallisuus -bibliografia, joka myöhemmin kantoi nimeä Nuoriso Suomessa -bibliografia, sekä 4–6 kertaa vuodessa laadittu tiedote. Tiedotteissa julkaistiin nuorisotutkimusten tiivistelmiä ja tiedotettiin kirjaston hankinnoista.

Kirjaston tiedote laajeni Nuorisotutkimus-lehdeksi vuonna 1983. Lehden toimitussihteerinä toimi ensi alkuun kirjaston informaatikko. Kansainvälinen nuorisovuosi vuonna 1985 lisäsi kirjaston tunnettuutta ja käyttöä. Nuorisopoliittisesta kirjastosta alkoi muodostua alansa keskuskirjasto, joka palveli kaikkia nuorisoalasta ja -tutkimuksesta kiinnostuneita.

Kun Nuorisotutkimusseura perustettiin vuonna 1987, alkoi myös työ pohjoismaisen yhteistyön merkeissä. Kirjasto muun muassa toimitti Suomen osuuden tuolloin aloitettuun yhteispohjoismaiseen nuorisotutkimuksen NYRIB-bibliografiaan (1988–1996). Nuorisotutkimus-lehden toimitussihteerin pesti siirtyi kirjastolta seuralle vuonna 1991, mutta lehden kustantajan rooli jäi vielä tuossa vaiheessa kirjastolle, jonka informaatikko jatkoi lehden toimituskunnan jäsenenä.

Yhteistyössä

Vuonna 1989 kirjasto vaihtoi nimensä Nuorisotiedon kirjastoksi. Nimen vaihdos selkeytti kirjaston asemaa itsenäisenä erikoiskirjastona eikä sitä enää sekoitettu minkään puolueen hallitsemaksi kirjastoksi. Kirjasto oli toimintansa loppuun saakka Pohjoismaiden ainoa nuorisoalan erikoiskirjasto. Vastaavaa nuorisoalan järjestön ylläpitämää kirjasto- ja tietopalvelukonseptia ei ole tiedossa muualtakaan maailmasta.

Vuonna 1992 kirjastoa tuohon saakka ylläpitänyt Kansalaiskasvatuksen Keskus yhdistyi kahden muun nuorisoalan toimijan, Nuorisotyön Keskuksen (NTK) ja Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestön (SNT) kanssa. Järjestön uudeksi nimeksi tuli tuossa vaiheessa Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry, nykyisin se on Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi.

Järjestöt olivat jo ennen yhdistymistä muuttaneet yhteisiin toimitiloihin Vallilaan. Sijainti oli kirjastotoiminnalle huono, joten muutto Olympiastadionille vuonna 1994 paransi asiakasmääriä huomattavasti, vaikka kirjaston itsenäisen toiminnan jatkuminen oli muuton aikoihin uhattuna. Nuorisotutkimusseuran kannanotto muodostui kirjastolle tärkeäksi tuenilmaisuksi. Siinä seuran, kirjaston, Nuorisotutkimus-lehden ja tulollaan olleen Nuorisotutkimusohjelma 2000 -yhteistyö nähtiin merkittävänä koko nuorisotutkimuksen kentän näkökulmasta.

Itä-Pasilassa Nuorisotiedon kirjasto toimi vuodesta 2005 kesään 2021 saakka. Saman kesän lopulla Asemapäällikönkadun Allianssi-talon tiloista muutti myös Nuorisotutkimusseura ja -verkosto.

Internetin merkitys kasvoi 1990-luvulta alkaen ja se antoi sysäyksen toimintastrategian muutokselle. Viimeinen Nuoriso Suomessa -bibliografia koottiin vuonna 1995. Samana vuonna kirjasto siirtyi nettiaikaan ensimmäisten kirjastojen joukossa Suomessa. Reaaliaikaisesta verkossa toimivasta avoimesta online-tietokannasta oli huomattava apu kirjaston palvelujen toteutumiselle valtakunnallisesti. Eri puolilla Suomea sijaitsevista nuorisoalan oppilaitoksista päästiin tekemään suoria hakuja kirjaston aineistosta.

Nettiajan alkajaisiksi Allianssissa pystytettiin myös verkkopalvelu Pro Youth nuorten parissa työskenteleville. Myöhemmin se muuntui kirjaston organisoimana uudeksi Nuorisotiedon talo -verkkopalveluksi ja erilliseksi Allison-nuorten tietosivustoksi (1999), jonka pohjana oli Allianssin aiempi Nuorisotietopankki. Näiden palvelujen ylläpidosta luovuttiin kokonaan vuonna 2017.

Kansalliskirjaston ja yliopistojen yhteiseen valtakunnalliseen Arto-tietokantaan (myöh. Melinda) ryhdyttiin tuottamaan nuorisotietoa. Humanistisen ammattikorkeakoulun syntyvaiheissa kirjasto tuki kirjastopalvelujen aloittamista Kanneljärven opistolle.

Humakin Nuorisotyön ja kansalaistoiminnan ylemmän AMK-tutkinnon alkuvuosina kirjasto toimi tutkinnon opiskelijoiden lähikirjastona ja yhteistyö Humakin kirjastoverkoston kanssa jatkui tiiviinä. Humakin kirjasto otti Nuorisotiedon kirjaston aineistoa osaksi omaa kirjastoaan, kun Nuorisotiedon kirjaston toiminta loppui Allianssissa kesäkuussa 2021. Siirron taustalla oli Allianssin hallituksen päätös ylläpidon lopetuksesta ja sitä tukemaan haettiin opetus- ja kulttuuriministeriöstä rahoitusta nuorisoalan tiedonhallinnan selvityshankkeeseen vv. 2019–2020.

Tiedonhallinnan hankkeen seurantaryhmässä olivat mukana Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotyön tallentaja Nuoperi, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk), Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) ja Tampereen yliopisto. Verkkotiedote kirjaston lopetuksesta annettiin 10.5.2021. Muu keskustelu nuorisoalan tiedonhallinnasta jatkuu laajennetussa ryhmässä Humakin ja Xamkin vetovastuulla. Mietinnässä on ollut mahdollinen uuden yhteisen tietokannan/portaalin luominen nuorisotiedon alalle.

2000-luvulla Nuorisotiedon kirjaston toiminta painottui erityisesti tietopalveluun ja verkkoviestintään eri muodoissa. Omassa Allianssi-talossa toimivien järjestöjen lisäksi kirjaston yhteistyökumppani oli viime vuosina Nuorisotyön tallentamiskeskus Nuoperi. Järjestöyhteistyötä tehtiin esimerkiksi Mediakasvatusseuran ja Suomen nuorisokeskusyhdistyksen kanssa, jonka ylläpitämän seikkailukasvatusverkoston myötä kirjastoon saatiin täydennystä elämyspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen erikoiskokoelmaan.

Kirjaston toiminnan kehittämisen tukena oli alusta lähtien kirjastotoimikunta, jossa oli edustajia useista muista kirjastoista sekä muun muassa Nuorisotutkimusverkostosta ja Helsingin kaupungin nuorisopalveluista. Toiminnan kehittäminen ja laadukas asiakaspalvelu tuottivat erinomaisen tuloksen. Vuosina 2008, 2010 ja 2013 järjestettyjen Kansallisten käyttäjäkyselyjen perusteella kirjasto onnistui tasaisesti parantamaan ja kehittämään toimintaansa. Esimerkiksi vuoden 2013 kyselyssä yleisarvosanaksi Nuorisotiedon kirjaston palveluiden toimivuudelle asteikolla 1–5 annettiin 4,6.

Nuorisotiedon kirjasto oli pitkään mukana erikoiskirjastojen ja tietopalveluiden verkostossa (EriK). Uusin yhteistyöverkosto oli vuonna 2013 perustettu Yhteiskuntatieteellisten kirjastojen verkosto, jossa mukana olevia kirjastoja yhdistää se, että kokoelmista merkittävä osa edustaa yhteiskuntatieteitä. Verkoston pääasiallisena tavoitteena on jakaa tietoa kirjastojen palveluista ja kokoelmista.

Erikoiskirjaston merkityksestä

Kirjasto ja tietopalvelu nuorisoalalle perustettiin, jotta tietoa nuorista olisi paremmin saatavilla. Nuorisopoliittiset tutkimukset, joiden ympärille alku rakentui, antoivat tietoa eri kuntien nuorisosta ja heidän elinoloistaan ja -ympäristöstään. Ajantasaista tietoa nuorista tarvittiin monella taholla. Vuosien mittaan alan kirjastoa ja tietopalvelua käyttivät niin virkamiehet kuin nuorisotutkijat ja opiskelijat eri koulutusasteilta. Nuorisoalan ammattilaisille ja muille nuorten parissa työskenteleville ammattiryhmille kirjasto tarjosi luotettavia tiedonlähteitä ja apua nuorten kohtaamiseen.

Nykyisin tietoa nuorista löytyy eri paikoista eri tarpeisiin. Esimerkiksi nuorisopoliittisia tutkimuksia löytyy muun muassa nuorisotilastot.fi-sivustolta, jossa mukana ovat mm. opetus- ja kulttuuriministeriö, aluehallintovirastot ja Koordinaatti-sivustolta. Nuorisotutkimusseuran tutkimukset ja julkaisut löytyvät helpoiten heidän omilta verkkosivuiltaan ja Nuorisotyön tallentajan Nuoperin lahjoitustiedot sen omilta. Alan oppilaitoksilla on omat kirjastonsa ja kokoelmansa.

Nuorisotiedon kirjaston nuorisoalaa kokoava merkitys katosi toiminnan lakkautuksen myötä. Samalla loppui kirjaston kaikkialle Suomeen ulottunut ja erityistä kiitosta saanut ajankohtainen ja asiantunteva palvelu. Nuorisotiedon kirjaston pitkäaikainen yhteistyökumppani Nuorisotutkimusseura osoitti kiitollisuuttaan tätä menetettyä asiantuntemusta kohtaan ottaessaan kirjaston viimeisen informaatikon kunniajäsenekseen 4.11.2021.

Vuonna 2004 juhlittiin Nuorisotiedon kirjaston 30-vuotista taivalta. Paikalla oli paljon niin valtiovallan kuin järjestöjenkin edustajia, nuorisotutkijoita ja muita kirjaston innokkaita kannattajia. Onnittelulaulusta rap-musiikin muodossa vastasivat nuorisotutkijat, jotka kiittivät erityisesti lainojen vähäisistä myöhästymismaksuista. Juhlapuheita pidettiin monia ja niissä pureuduttiin kirjaston eri vuosikymmeniin, mutta tilaa annettiin myös spontaaneille muistoille. Niiden kohteina oli erityisesti tehokas henkilökunta. Opetusministeriön pyydetyn puheenvuoron piti ministeriön entinen toimistopäällikkö Taisto Kärkkäinen, joka korosti Nuorisotiedon kirjaston merkitystä tiedon ja perinteiden vaalijana. Olli Saarela, myöskin opetusministeriön entinen päällikkö, piti kirjastoa rakkaana vihollisena, koska molemmat tarvitsivat samoja Veikkauksen varoja toimintaansa. Kirjasto on rakas, koska sen kokoelmat ovat välttämättömiä, sillä ”paperin maku ei katoa nuorisotyöstä koskaan, vaikka sähköiset ohjelmat valtaisivatkin työaikaa”, totesi Saarela.

Aiheesta muualla

• Nuorisotiedon kirjasto - Humak