Avaa päävalikko

Nuokkutalvikki (Orthilia secunda) on vihreänä talvehtiva, pienikokoinen kasvilaji, jota tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Nuokkutalvikki on sukunsa ainoa laji. Aiemmin sen katsottiin kuuluvan talvikkien sukuun.[1]

Nuokkutalvikki
OrthiliaSecunda.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Nuokkutalvikit Orthilia
Laji: secunda
Kaksiosainen nimi

Orthilia secunda
(L.) House

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Nuokkutalvikki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nuokkutalvikki Commonsissa

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Nuokkutalvikin kukinto.

Monivuotinen nuokkutalvikki kasvattaa pitkän maarönsyn, josta nousee 5–20 cm korkeita kukkavarsia. Vihreinä talvehtivat lehdet ovat ruusukkeena varren tyvessä. Lehdet ovat 2–4 cm pitkiä, soikeita, kiiltäviä ja sahalaitaisia. Lehden ruoti on lapaa lyhyempi. Kukinto on tiheä, nuokkulatvainen ja toispuolinen terttu, joka muodostuu 5 mm:n kokoisista vihertävänvalkoisista kellomaisista kukista. Nuokkutalvikki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kasvin hedelmistö on lähes pysty.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Nuokkutalvikkia tavataan Länsi- ja Pohjois-Euroopassa paikoin Islannista Pyreneille ja yleisemmin Saksasta itään, Etelä-Euroopassa kuitenkin lähinnä vuoristoissa. Levinneisyysalue jatkuu halki Siperian ja Keski-Aasian havumetsävyöhykkeen ja edelleen Pohjois-Amerikan pohjois- ja keskiosiin.[3] Suomessa nuokkutalvikki on yleinen koko maassa.[4]

Nuokkutalvikista tunnetaan kaksi alalajia. Näistä alalaji secunda kasvaa Euroopassa, Keski- ja Itä-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikan pohjois- ja keskiosissa. Alalaji obtusa puolestaan kasvaa Siperiassa, Keski-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[3]

ElinympäristöMuokkaa

Nuokkutalvikki kasvaa kosteissa kangas- ja korpimetsissä. Sitä esiintyy mustikkatyyppiin kuuluvilla tuoreilla kankailla, soilla, tunturi- ja kaskikoivikoissa.[2]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

ViitteetMuokkaa

  1. Den virtuella floran: Björkpyrolor (ruots.) Viitattu 18.6.2010.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 213.
  3. a b Anderberg, Arne: Orthilia secunda (levinneisyyskartta) Den virtuella floran: Björkpyrola. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 18.6.2010. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: kartat (Hakuavain: nuokkutalvikki) Kasviatlas 2009. 2010. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 18.6.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa