Wikipedia

Nuokkukohokki

putkilokasvilaji

Nuokkukohokki (Silene nutans) on monivuotinen, nuokkuvakukkainen kohokkilaji.

Nuokkukohokki
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: nutans
Kaksiosainen nimi

Silene nutans
L.

Katso myös

  Nuokkukohokki Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
 
Nuokkukohokki.

Nuokkukohokki kasvaa 20–40 senttimetriä korkeaksi. Se on monivartinen, varsi on yleensä karvainen ja varsinkin yläosastaan tahmea. Kukintovarren tyvellä on tavallisesti kukattomia versoja. Kasvin juurakko on vaalea. Aluslehdet ovat vastapuikeita-suikeita. Ylimmät varsilehdet ovat tasasoukan suikeita. Kukinto koostuu useista toispuoleisesti nuokkuvista haaroista, ja niiden päässä sijaitsevista vaaleista kukista. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on ulkoverhiötön, pysyvästi hoikka ja violettisuoninen. Terälehdet ovat kellertävänvalkeat, kynnelliset ja syvään kaksijakoiset, niiden liuskat ovat kapeat. Suomessa nuokkukohokki kukkii kesä-heinäkuussa. Kukat ovat iltaisin tuoksuvia. Hedelmänä on kota.[1]

Nuokkukohokista tunnetaan Pohjoismaissa kaksi muunnosta, karvanuokkukohokki (var. nutans) ja kaljunuokkukohokki (var. infracta). Näistä jälkimmäinen on kokonaan kalju.[2]

Levinneisyys

muokkaa

Nuokkukohokkia tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaalta Venäjälle saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Italiaan, Pohjois-Kreikkaan, Romaniaan, Etelä-Ukrainaan ja Keski-Venäjän eteläosiin, pohjoisessa Britteinsaarille, Fennoskandian keskiosiin ja Keski-Venäjän pohjoisosiin. Levinneisyysalue jatkuu Venäjällä Aasian puolelle Keski-Siperiaan saakka. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös muutamalle alueelle Pohjois-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa.[3] Suomessa nuokkukohokki on melko yleinen laji eteläisimmässä osassa maata, missä se kasvaa myös alkuperäisenä. Lounais-Suomessa se on paikoin yleinenkin. Pohjoisempana laji on satunnainen uustulokas, jota on Länsi-Lapissa tavattu Käsivarren korkeudelle asti.[4]

Elinympäristö

muokkaa

Nuokkukohokki kasvaa muun muassa kuivilla mäenrinteillä, kalliotörmillä, harjunrinteillä, harjukedoilla, rinneniityillä ja -pensaikoissa ja kyläkedoilla.[4]

Lähteet

muokkaa
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 118–119.
  2. ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 148.
  3. ↑ Den virtuella floran: Backglim (myös levinneisyyskartat). Viitattu 29.8.2012. (ruotsiksi)
  4. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 119.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nuokkukohokki&oldid=22103029”