Nummimatara
Nummimatara (Galium saxatile, syn. G. hercynicum) on pienikokoinen matarakasveihin kuuluva eurooppalainen kasvi. Suomessa laji on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu.[1]
| Nummimatara | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Gentianales |
| Heimo: | Matarakasvit Rubiaceae |
| Suku: | Matarat Galium |
| Laji: | saxatile |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Galium saxatile |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Monivuotinen nummimatara kasvaa 10–30 cm korkeaksi ja se muodostaa kukattomia rönsyjä. Kasvin varsi on hento, kalju ja nivelvälit ovat lyhyitä. Lehdet ovat vastapuikeita, hyvin kapeatyvisiä ja lyhytotaisia. Alemmissa kiehkuroissa lehtiä on 4, ylemmissä 6 kappaletta. Nummimataran kukinnot ovat harvakukkaisia. Valkoiset kukat ovat pitkäperäisiä, teriö neliliuskainen. Nummimatara kukkii heinä-elokuussa.[2] Nummimataran sekoittaa helposti samoilla kasvupaikoilla tavattavaan yleiseen luhtamataraan (G. uliginosum).[3]
Levinneisyys muokkaa
Nummimataran päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta Länsi-Ukrainaan, pohjoisessa Britteinsaarille, Tanskaan, Länsi-Norjaan ja Etelä-Ruotsiin. Suomesta nummimatarasta tunnetaan vain hajanaisia kasvustoja lähinnä rannikolta, ja sen arvellaankin levinneen maahan meriliikenteen tai heinänsiementen mukana. Laji on vakiintunut ainakin Raumalla ja Pohjassa.[3][4]
Elinympäristö muokkaa
Päälevinneisyysalueellaan nummimatara kasvaa valoisissa metsissä ja metsänreunoissa, aurinkoisilla mäenrinteillä, nummilla ja hakkuu-aukioilla sekä laitumilla. Suomessa kasvupaikat ovat lähinnä laidun- ja hakamaita ja katajikkorinteitä. Nummimatara karttaa kalkkista maaperää. Lajin uhkana Suomessa ovat laiduntamisen loppumisesta seurannut kasvupaikkojen umpeenkasvu.[2][3]
Lähteet muokkaa
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ryttäri, Terhi: Nummimatara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 158.
Viitteet muokkaa
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 13.5.2009.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 333.
- ↑ a b c Ryttäri 1997, s. 158.
- ↑ Den virtuella floran (ruotsiksi) Viitattu 13.5.2009.