North American F-100 Super Sabre
North American F-100 Super Sabre (lempinimi: Hun eli Hunni) oli yhdysvaltalaisen North American Aviationin kehittämä hävittäjäpommittaja, joka syntyi jatkokehittelyn tuloksena saman yhtuön F-86 Sabresta.[1] Käyttöönotto tapahtui syyskuussa 1954.[2] Kokeilukone YF-100A saavutti uuden nopeusennätyksen: 1 215,3 km/h, jonka teki Frank K. "Pete" Everest.[3] Koneesta kehiteltiin edeltäjäänsä pidempi, kookkaampi ja virtaviivaisempi. Siipien nuolikulma oli 45 astetta. Voimalaite oli edellistä tehokkaampi, lisäksi siinä oli jälkipoltto.[4]
| F-100 Super Sabre | |
|---|---|
 F-100D Super Sabre |
|
| Tyyppi | hävittäjäpommittaja |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | North American Aviation |
| Ensilento | 24. maaliskuuta 1953 |
| Esitelty | 1956 |
| Valmistusmäärä | 2 300 |
Edeltäjänsä tavoin F-86 Sabre, F-100 Super Sabrekin kykeni kuljettamaan taktisia ydinaseita.[1] Kone oli edeltäjäänsä n. 300 km/h nopeampi, sen D-muunnoksen huippunopeus oli 1 390km/h (Mach 1.17).[5] C-versio kykeni 1 485 km/t huippunopeuteen, eli 1,3 Machiin. Se olikin ensimmäinen vaakalennossa äänen nopeuden ylittänyt amerikkalaisvalmisteinen sotilaskone.[2]
F-100 Super Sabre oli ensimmäinen niin kutsutun Century-sarjan hävittäjä. Myöhemmät Century-sarjan hävittäjät olivat McDonnell F-101 Voodoo, Convair F-102 Delta Dagger, Lockheed F-104 Starfighter, Republic F-105 Thunderchief ja Convair F-106 Delta Dart.
Käyttöhistoria
muokkaaKonetyyppi aloitti niin kutsutun Century Series-hävittäjien eli satalukuisten sarjan, joiden mallinumero ylitti 100:n ja kykeni operoimaan vielä 15 200 metrissä ja sen toimintamatka oli 3 210 km.[6] F-100:aa käytettiin myös Vietnamin sodassa, ja se osallistui useisiinkin aseellisiin yhteenottoihin monella mantereella. Malli oli alun perin tarkoitettu ilmaherruushävittäjäksi, mutta se toimi muissa rooleissa kohtalaisella menestyksellä, kuten rynnäkkökoneena. Vietnamin sodassa sen pääasiallisin vastustaja oli MiG-17.[7] Tyypin käyttö oli laajaa, ylittäen P-51 Mustangin lentotuntimäärät toisessa maailmansodassa ja useita kymmeniä koneita tuhoutui sotavuotta kohden: kaikkiaan 242 konetta menetettiin Vietnamissa, joista osa tuhottiin maasotatoimien aikana.[8] Erityisesti Wild Weasel -ilmatoimintataktiikka ja taistelutoimissa kohdattu ilmatorjuntatuli toi suuria tappioita vuosina 1964–1971.[9]
Lopullinen käyttöönotto tapahtui vuonna 1956, sillä A-version koneet jouduttiin poistamaan käytöstä ja korjaamaan niissä ilmenneet vakavat rakenteelliset viat.[10] Koneen ensilento tapahtui 1953, jonka jälkeen F-100A teki nopeuslennon maailmanennätyksen vielä samana vuonna: 1 275 km/h.[10] Voimanlähteenä oli Pratt & Whitney J57 -suihkumoottori, jonka antoteho oli 16 000 naulaa.[11] D-tyyppiä valmistettiin 1 274 kappaletta.[12] Etualalla on koko nokan laajuinen, ovaalinmuotoinen ilmanottoaukko, joka tekee koneesta varsin uniikin. F-100 oli huomattavasti F-86:ta kookkaampi, lisäksi on huomattava myös "pyöreänokkainen" F-86D "Sabre Dog".[13]
Konetyyppi kärsi lukuisasti menetyksistä onnettomuuksissa. Nämä johtivat osaltaan uudelleen modifiointiin, koska kone todettiin epävakaaksi. Koneen siipipinta-alaa lisättiin, sekä korkeusvakainta pidennettiin. Myös voimalaitteessa oli ongelmia. Arviolta 25 % eli joka neljäs kone menetettiin lento-onnettomuuksissa.[14] Tämän hävittäjäkoneen päätyyppejä olivat C sekä D, ja viimeisin versio oli F. Siipiprofiilina edelleen nuolimuotoinen alataso. Voidaan olettaa konetyyppiin liittyvien suuntavakauden ongelmien liittyneen siihen, että siivet ja korkeusvakaimet olivat lähes samassa tasossa. Omalle aikakaudelleen, hieman harvinaislaatuisesti olivat korkeusperäsimet alhaalla rungon takana.[15]
Super Sabret palvelivat aina vuoteen 1979 saakka Yhdysvaltain lentävässä kansalliskaartissa. Muita konetyypin käyttäjämaita olivat olleet Taiwan, Tanska, Saksa, Ranska, Englanti sekä Turkki.[16] Turkki oli konetyypin viimeinen käyttäjämaa, se päästi omat Super Sabrensa eläkkeelle vasta v. 1982. F-100 Super Sabren maksimi pommilasti oli 3 190 kg, mikä oli jokseenkin puolet F-105 Thunderchiefin, sekä A-7 Corsair II:n vastaavasta kuljetuskyvystä.[10] Suunniteltu seuraaja North American F-107 Ultra Sabre ei koskaan toteutunut. Koneita valmistui 1956 kolme kappaletta ja kehitysohjelma peruutettiin vuotta myöhemmin.[17]
Vastaavia verrokkeja samalta aikakaudelta käyttötarkoituksen mukaan
muokkaa- McDonnell F-4 Phantom II
- LTV A-7 Corsair II
- Republic F-105 Thunderchief
- MiG-19
- Dassault Mystère
- Hawker Hunter
Tekniset tiedot
muokkaa
Lähde: [10]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 15,09 m
- Kärkiväli: 11,81 m
- Korkeus: 4,95 m
- Siipipinta-ala: 35,77 m²
- Tyhjäpaino: 9 525 kg
- Voimalaite: 1 × Pratt & Whittney J57-P21 -suihkumoottori; 45 kN kuivana, 71 kN jälkipolttimella
Suoritusarvot
- Matkalentonopeus: 1 390 km/h
- Lentomatka: 3 210 km
- Lakikorkeus: 15 200 m
- Nousukyky: 81,28 m/s
Aseistus
- 4 × 20 mm tykkiä
- 6 ripustuspistettä ulkopuoliselle aseistukselle: raketteja, pommeja ja ohjuksia max. 3 402 kg
Lähteet
muokkaa- Toim. Salonen, Erkki &kirj. Harjulehto, Seppo: Mitä-Missä-Milloin – Kansalaisen Vuosikirja 1955 (5.vsk.), Helsinki, Otava, 1954. s. 203.
- Mark Hewish (suom. Tuomo Huuhka): Tietosarja – Lentokoneet, Intercontinental Book Productions/Artko, 1977. s. 22–23.
- Airpower, 9/2005 (Vol. 35) s. 54–57, mv-kuvitettu
- Francis Crosby: Modern Fighter Aircraft, Southwater Books/Anness Publishing, 2004, London England (englanniksi)(s. 99) ISBN 1-84215-991-7.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b http://www.netti.fi/~halle/planes/usa/f-100.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 8.1.2019.
- ↑ a b Hewish,M., 1977: s. 22
- ↑ MMM 1955: s. 203.
- ↑ https://www.defensemedianetwork.com/stories/f-100-super-sabre-flew-most-missions-in-vietnam/ Viitattu 8.1.2019.
- ↑ http://www.flymuseum.dk/fly?id=219:north-american-f-100f-super-sabre&catid=34 (Viitattu 1.7.2014)
- ↑ http://www.flymuseum.dk/fly?id=219:north-american-f-100f-super-sabre&catid=34 Viitattu 6.1.2019.
- ↑ https://militarymachine.com/f-100-super-sabre-fighter-bomber/ Viitattu 6.1.2019.
- ↑ https://www.defensemedianetwork.com/stories/f-100-super-sabre-flew-most-missions-in-vietnam/ Viitattu 15.1.2019.
- ↑ http://www.skytamer.com/North_American_F-100A.html (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 8.1.2019.
- ↑ a b c d Crosby: s. 99
- ↑ https://airandspace.si.edu/collection-objects/north-american-f-100d-super-sabre (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 6.1.2019.
- ↑ Airpower, 9/2005 (Vol. 35) s. 54, mv-kuvitettu (englanniksi)
- ↑ Airpower, 9/2005 (Vol. 35) s. 54–57, mv-kuvitettu (englanniksi)
- ↑ http://www.saunalahti.fi/tvakkama/F-100.htm Viitattu 6.1.2019
- ↑ http://www.boeing.com/history/products/f-100-super-sabre.page Viitattu 6.1.2019.
- ↑ https://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=114 Viitattu 15.1.2019.
- ↑ https://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=261 Viitattu 14.1.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Hallen Hävittäjäsivut: F-100 Super Sabre (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi)
- NA F-100 Super Sabre "Hun" (suomeksi)
- Eversti John Boyd – hävittäjätaktikosta sodankäyntiteoreetikoksi (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi)
- Danmarks Flymuseum - North American F-100D Super Sabre (tanskaksi)
