Norsuteloitus

Norsuteloitus (pers. ‏زیر پى ِپیل افكندن‎, zir pey-pil afkandan; kirjaimellisesti ”norsun jalkoihin heittäminen”) oli tuhansien vuosien ajan yleinen teloitustapa kuolemaantuomituille Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, erityisesti Intiassa. Aasiannorsuja käytettiin murskaamaan, repimään kappaleiksi tai kiduttamaan vankeja julkisissa teloituksissa. Norsut opetettiin tappamaan ohjauksen mukaan nopeasti tai kiduttavan hitaasti. Kuninkaallisten hallinnassa olleet norsut edustivat sekä täydellistä valtaa että hallitsijan kykyä hallita villieläimiä.

Norsu repii ceylonilaista kuolemaantuomittua. Piirros kirjasta An Historical Relation of the Island Ceylon (Robert Knox, 1681).

Alueet, joilla norsuteloitusta on käytetty

Tapa käyttää norsuja teloituksissa herätti usein kauhunsekaista kiinnostusta eurooppalaisissa matkaajissa ja se mainitaan monissa päiväkirjoissa ja Aasiaa koskevissa tutkielmissa.

Etelä- ja Kaakkois-Aasiaa 1700- ja 1800-luvuilla hallinneet eurooppalaiset siirtomaavallat lopettivat lopulta tavan. Vaikka norsuja käytettiinkin teloituksiin lähinnä Aasiassa, tapa siirtyi pariin kertaan myös läntisiin maihin kuten antiikin Roomaan ja Karthagoon.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norsuteloitus Wikimedia Commonsissa