Norsukalat
Norsukalat (Mormyridae) on arapaimakaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä trooppisesta Afrikasta. Eräitä norsukalalajeja pidetään myös akvaarioissa.
| Norsukalat | |
|---|---|
 Mustanorsukala (Gnathonomus petersii) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Arapaimakalat Osteoglossiformes |
| Heimo: |
Norsukalat Mormyridae Bonaparte, 1831 |
| Katso myös | |
Lajit ja anatomia muokkaa
Norsukalojen heimoon kuuluu 18 sukua ja noin 201 lajia. Yleensä ne kasvavat korkeintaan 9–50 cm pitkiksi, mutta suurimmat lajit voivat saavuttaa 1,5 metrin pituuden. Heimon lajien tyypillisiä piirteitä ovat pitkähkö selkäevä ja selvästi haarautunut pyrstöevä. Norsukalalajien kuonon muoto ja pituus vaihtelevat huomattavasti eri sukujen kesken. Eräillä lajeilla, kuten Campylomormyrus-, Gnathonomus- ja Mormyrus-suvun lajeilla kuono on hyvin pitkä ja alaspäinkaartunut ja muistuttaa norsun tai tapiirin kärsää. Eräiden sukujen, esimerkiksi Marcusenius- ja Petrocephalus-sukujen lajeilla kuono on lyhyt ja pyöreä. Monien muiden arapaimakalojen tavoin myös norsukaloilla on kielessään hampaita. Norsukalat pystyvät tuottamaan heikon sähkökentän pyrstönvarren lihaksillaan. Kalojen päässä on elimiä, jotka aistivat hyvin heikkojakin sähkökentän muutoksia ja näin kalat voivat havaita esimerkiksi saaliin tai saalistajan. Heimon kalojen aivot ovat kookkaat ja aivojen painon suhde koko ruumiin painoon on samaa luokkaa kuin ihmisellä.[1][2][3]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Norsukalalajeja tavataan trooppisen Afrikan makeista vesistä. Ne elävät usein pyörteilevissä, sameissa vesissä ja suunnistavat ja paikantavat ravintoa sähkökentän muutoksia aistivilla elimillään. Ne liikkuvat usein melko hitaasti pieninä parvina. Heimon lajien ravintoa ovat hyönteiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat eläimet. Norsukalat voivat käyttää pitkää kärsämäistä kuonoaan ruuan etsimiseen pohjaa tonkimalla. Myös norsukalojen kuuloaisti on hyvin kehittynyt ja ne viestivät toisilleen päästämällä naksahtelevia tai röhkiviä ääniä. Norsukalojen lisääntymiskäyttäytyminen on huonosti tunnettua.[1][2][3]
Eräitä heimon lajeja voidaan pitää myös akvaariokaloina. Useimmiten akvaarioissa tavattavia lajeja ovat mustanorsukala (Gnathonomus petersii), huulinorsukala (Gnathonemus rhynchophorus) ja guineantapiirikala (Mormyrus tapirus).[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 107. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.06.2012). (englanniksi)
- ↑ a b Family Mormyridae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 15.6.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 62-66. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.06.2012). (englanniksi)
- ↑ Bob Fenner: The Elephantfishes, family Mormyridae, In Aquariums WetWebMedia. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 15.6.2012. (englanniksi)