Normihierarkia
Normihierarkia (myös säädöshierarkia tai hierarkiaoppi) on oikeusnormeihin, erityisesti kirjoitetussa muodossa oleviin normeihin liittyvä ajatus normien porrasteisuudesta.[1] Ajatuksen normihierarkiasta kehittivät itävaltalaiset oikeustieteilijät Adolf Julius Merkl ja Hans Kelsen 1900-luvun alkupuolella,[2][3] ja se on hyväksytty useiden maiden perustuslaeissa[4].
Normihierarkian mukaan hierarkkisesti alemmanasteisen säädöksen oikeudellinen pätevyys perustuu aina ylemmänasteisen säädöksen antamaan norminantovaltuutukseen.[5] Alempi oikeudellinen säädös ei saa olla ristiriidassa ylemmän kanssa, ja mahdollisessa ristiriitatilanteessa ylempi säädös syrjäyttää alemman.[4] Oikeusjärjestys nähdään ykseytenä, jossa minkä tahansa normin tuottaminen ja siten myös tämän normin voimassaolo on palautettavissa ylempään normiin.[6] Normihierarkia näkyy oikeusjärjestelmässä yhtäältä oikeussääntöjen tuottamisessa ja toisaalta oikeussääntöjen soveltamisessa.[7] Normihierarkia on luonteeltaan ideaalimalli, joka tuskin missään oikeusjärjestelmässä toteutuu sellaisena kuin se on teoreettisena rakennelmana pääpiirteittäin hahmoteltu.[8]
Normihierarkia on monikäyttöinen oppi. Sen päätehtävinä on ylläpitää oikeusjärjestyksen ykseyttä ja luoda perusta perustuslain määräävälle asemalla koko oikeusjärjestyksen ja kaiken julkisen toiminnan piirissä. Normihierarkia myös auttaa vastaamaan kysymyksiin siitä, minkä tasoisella säädöksellä tietystä yhteiskunnallisesta ilmiöstä on säädettävä, missä järjestyksessä tietty säädös voidaan kumota ja muuttaa sekä miten perustellaan, että tietty julkista valtaa käyttävä orgaani voi antaa sitovaksi tulevia oikeussääntöjä. Normihierarkia on keskeinen oppirakennelma etenkin valtiosääntöoikeudessa, sillä se määrittelee valtiosääntöoikeuden oikeudenalana ja sen kautta valtiosääntöoikeuden vaikutukset säteilevät koko oikeusjärjestykseen.[8] Sen sijaan normihierarkian ei ole katsottu soveltuvan hyvin oikeusjärjestysten välisten suhteiden, kuten kansallisen oikeuden suhteen kansainväliseen oikeuteen ja EU-oikeuteen, kuvaamiseen.[9]
Suomen perustuslaissa normihierarkiaa ilmentävät perustuslain etusijaa koskeva 106 § ja lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitusta koskeva 107 §.[5] Suomen kansallisen oikeuden normihierarkia voidaan esittää seuraavasti.[10]
- Suomen perustuslaki
- Eduskunnan säätämät tavalliset lait eli eduskuntalait
- Tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriöiden antamat asetukset
- Alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Siltala, Raimo: Oikeudellisen ajattelun perusteet - Pääsykoekirja 2/2010. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.
- Husa, Jaakko; Jyränki, Antero: Valtiosääntöoikeus. Helsinki: Kauppakamari, 2021.
Viitteet muokkaa
- ↑ Oikeustiede:normihierarkia Tieteen termipankki. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ Siltala 2010, s. 46
- ↑ Husa, Jyränki 2021, s. 91–92
- ↑ a b Siltala 2010, s. 45
- ↑ a b Siltala 2010, s. 147
- ↑ Husa, Jyränki 2021, s. 92
- ↑ Husa, Jyränki 2021, s. 93
- ↑ a b Husa, Jyränki 2021, s. 91
- ↑ Husa, Jyränki 2021, s. 98
- ↑ Siltala 2010, s. 146