Nilopegamys plumbeus
Nilopegamys plumbeus on ainostaan holotyypistään tunnettu hiirien ja rottien heimon jyrsijä, sekä oman sukunsa Nilopegamys ainut laji. Holotyyppi kerättiin Etiopian Gojjamista vuonna 1927, eikä lajia ole sen koommin tavattu. Onkin mahdollista, että se on hävinnyt jo kokonaan sukupuuttoon. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
| Nilopegamys plumbeus | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Heimo: | Hiiret ja rotat Muridae |
| Suku: | Nilopegamys |
| Laji: | biswasi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nilopegamys plumbeus |
|
| Katso myös | |
Taksonomia muokkaa
Nilopegamys plumbeus on oman sukunsa Nilopegamys ainoa laji.[2] Sitä on aikaisemmin pidetty afrikanvesirotan (Colomys goslingi) synonyyminä[1] tai alalajina. Nykyisin sitä pidetään omana lajinaan. Laji tunnetaan ainoastaan vuonna 1927 kerätyn urospuolisen holotyypin perusteella.[2]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Nilopegamys plumbeus on keskikokoinen jyrsjiä. Ruumiin pituus on 148 mm ja hännän pituus 180 mm. Paino on arviolta 71–81 grammaa. Väritykseltään se on mustavalkoinen. Selkäpuoli on harmahtavanmusta ja vatsapuoleltaan valkoinen. Selkä- ja vatsapuolella on selkeä raja. Turkki on pehmeä ja tiheä. Pää on pitkulainen ja kuono paksu. Kuonossa on pitkät tuntokarvat. Silmät ja korvat ovat pienet. Korvan juurella on valkoinen laikku. Naamassa valkoista on ylähuulilla, leuassa, kaulassa, naaman sivuilla ja rinnassa. Etujalkojen alaosa ja takajalat ovat valkoiset. Häntä on hieman ruumista pidempi.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Lajin ainut tunnettu yksilö kerättiin Tanajärveen laskevan Pikku-Abbai-joen lähteen lähettyviltä Gojjamista Etiopiassa ()[1] Paikan kuvailtiin löydettäessä olleen erikseen nimeämättön pieni puro Etiopian ylängöllä[2] noin 2 600 metrin korkeudella merenpinnasta.[1]
Elintavat muokkaa
Laji on Afrikan hiiristä ja rotista pisimmälle vesielämään kehittynyt.[1] Sopeutumia vesielämään ovat esimerkiksi paksu kuono ja pitkät tuntokarvat, litteä kallo, paksu turkki, silmät korkealla päässä ja pitkät takajalat. Lajin aivot ovat noin 1,5 kertaa tyypillistä hiirtä tai rottaa suuremmat, mikä saattaa auttaa sitä hahmottamaan paremmin kolmiulotteista ympäristöä joissa tai puroissa. Ravintoa laji hankkii mahdollisesti vesirotan tapaan[2] syöden hyönteisiä[1]. Holotyypin on kuvailtu "haisseen kalalta". Onkin mahdollista, että yksilö on käyttänyt ravinnokseen kalaa tai muita pieniä eläimiä.[2]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lajin Nilopegamys plumbeus äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Kotieläinten laiduntaminen oli muuttanut sen elinympäristöä jo 1920-luvulla ja nykyisin se on pelkkää laidunaluetta. Onkin mahdollista, että laji on jo hävinnyt sukupuuttoon. Lajiin ei ole kohdistettu minkäänlaisia suojelutoimia.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Kerbis Peterhans, J. & Lavrenchenko: Nilopegamys plumbeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Kingdon, J., Happold, D., Hoffmann, M., Butynski, T., Happold, M. & Kalina, J.: Mammals of Africa. Volume III: Rodents, Hares and Rabbits, s. 508-509. Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 978-1-4081-8992-4. (englanniksi)