Niloofar Hamedi
Niloofar Hamedi (pers. نیلوفر حامدی, Nilufar Hāmedi; s. 22. lokakuuta 1992 Babol, Iran) on iranilainen journalisti, joka on keskittynyt kirjoittamaan asioista, joita monikaan toimittaja Iranissa uskalla nostaa esiin. Hän on kirjoittanut erityisesti naisten oikeuksista, ja syyskuussa 2022 hän julkaisi kuvia siveyspoliisin tappamasta Mahsa Aminista ja tämän musertuneista vanhemmista. Hamedi pidätettiin pian tämän jälkeen ja tuomittiin 13 vankeuteen kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista sekä vehkeilystä vihollisvaltioiden kanssa.
| Niloofar Hamedi | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. lokakuuta 1992 Babol, Iran |
| Ammatti | toimittaja |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset |
Vapauden kultainen kynä (2023) Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinto (2023) |
Opiskelu ja ura
muokkaaHamedi oli nuoruudessaan kiinnostunut sekä urheilusta että kirjoittamisesta. Hän pääsi vuonna 2012 opiskelemaan Teheranin yliopistoon ja päätti keskittyä urheilujournalismiin. Hänen haaveensa oli toimittajana päästä seuraamaan miesten jalkapallo-ottelua, vaikka naisilta oli stadioineille pääsy kielletty. Hamedi on taistellut siitä lähtien naisten oikeudesta käydä katsomassa urheilua, ja hän onkin siirtynyt urheilujournalismista kirjoittamaan naisten oikeuksista.[1]
Hamedi työskenteli ensin uudistusmieliselle päivälehdelle Etemadille ja vuodesta 2020 Sharghille. Hän on käsitellyt jutuissaan asioita, joita Iranissa monikaan toimittaja ei osaa nostaa esiin. Hän kirjoitti muun muassa kesäkuussa 2022 tapauksesta, jossa siveyspoliisi ampui haavoittaen miestä pidätettyään ensin tämän vaimon, joka ei väitetysti käyttänyt hijabia oikein. Hamedi raportoi heinäkuussa miehensä murhaamasta 16-vuotiaasta tytöstä sekä syyskuussa naisista, jotka olivat tehneet polttoitsemurhan paetakseen perheväkivaltaa.[1]
Hamedi pidätettiin 22. syyskuuta 2022, kun hän oli kirjoittanut Mahsa Aminin kuolemasta siveyspoliisin käsissä. Hän käytti kuvia, joissa Amini makaa aivokuolleena sairaalassa ja joissa on tämän musertuneet vanhemmat.[2] Hamedi oli ollut kotonaan 16. syyskuuta, kun hänen kollegansa oli soittanut hänelle ja kertonut Kasran sairaalassa olevasta naisesta, jonka he epäilivät oleva Mahsa Amini. Hamedi meni sairaalalle ja tapasi Aminin vanhemmat vain muutamia minuutteja sen jälkeen, kun Amini oli julistettu kuolleeksi. Hamedi julkaisi saman tien Twitterissä kuvan surevista vanhemmista, koska Iranin viranomaiset pyrkisivät salaamaan koko asian.[1]
Hamedi tuomittiin 22. lokakuuta 2023 vankeuteen. Hänen 13 vuoden tuomionsa tuli kansallisen turvallisuuden vastaisista teoista ja salaliitosta vihamielisten valtioiden kanssa.[3] Hamedi ja toinen Aminin kuolemasta raportoinut toimittaja Elaheh Mohammadi vapautettiin Evinin vankilasta tammikuussa 2024 väliaikaisesti takuita vastaan, kun he olivat valittaneet tuomiostaan. Heidät kuitenkin pidätettin vain muutamaa päivää myöhemmin, kun he juhlivat vapautumistaan ilman hijabia.[4][5]
Tunnustukset
muokkaaHamedi ja Elaheh Mohammadi on saanut kansainvälistä tunnustusta rohkeasta journalistisesta työstään. He saivat 2023 sekä Vapauden kultaisen kynän että Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinnon, jonka saajissa oli myös toimittaja Narges Mohammadi.[2][6] Hamedi ja Elaheh Mohammedi valittiin 2023 myös Time-lehden sadan vaikutusvaltaisimman henkilön listalle.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Niloofar Hamedi – the imprisoned journalist who covered the death of Mahsa Amini in Iran 9.7.2023. Reporters Without Borders. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Golden Pen of Freedom Awarded to Journalists Elahe Mohammadi and Niloofar Hamedi, Jailed in Iran 28.6.2023. WAN-IFRA. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Niloofar Hamedi Committee to Protect Journalists. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Niloofar Hamedi United States Commission on International Religious Freedom. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Iranian journalists celebrating release from jail charged for not wearing hijab The Guardian. 15.1.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Three imprisoned Iranian women journalists awarded 2023 UNESCO/Guillermo Cano World Press Freedom Prize 4.5.2023. UNESCO. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Jason Rezaian: Niloofar Hamedi and Elaheh Mohammadi Time. 13.4.2024. Time USA, LLC. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niloofar Hamedi Wikimedia Commonsissa
